tiistai 1. toukokuuta 2018

#183: LUKU 6: Tervetuloa Suomeen Andromeda

Tiedättekö, miten ihana aurinko onkaan. Se on lämmin ja valoisa. Se saa sinut tuntemaan lämpöä ja iloa ja sitä, että sinusta välitetään. Minulle ei enää suljeta silmiä. Minua ei enää kohdella kaltoin. Sellainen tunne minulla on. Voimavarani alkavat palata ja tunnen olevani voimakkaampi kuin koskaan. Tunnen olevani elossa. Tunnen olevani rakastettu. Tunnen, että kaikki on hyvin.

Ehkä iloisinta on se, että sain ihmisen. Ihanan huolehtivan ihmisen. Hänellä on pehmeä ääni kastanjanruskeat hiukset ja lempeät silmät. Tosiaan, hän oli yksi niistä ihmisistä jotka pelastivat minut. Voisin siis sanoa, että hän on suorastaan enkeli. Kun tulin tarpeeksi hyvään kuntoon minut siirrettiin kotimaastani Latviasta Viroon. En toki itse huomannut mitään eroa, mutta sen ihmiseni, Jennyn, puheista erotin. En ymmärrä hyvin hänen puhettaan, mutta nimeni kyllä tunnistan. Olen siis tällä hetkellä nauttimassa vihreästä maukkaasta ruohosta isolla laitumella muun muunkin lajitoverini kanssa. Olen majaillut tällä tallilla vain vähän aikaa ja minusta tuntuu siltä, että saatan päästä takaisin vielä tien päälle. Mietteeni keskeytyivät kun huomasin Jennyn. Hänellä on kädessään riimuni ja harjalaukku. Uskon, että nyt on aika lähteä tien päälle. Mutta vasta harjauksen jälkeen toki.

Olin aivan oikeassa. Olen nimittäin matkalla uuteen kotiini. Jenny harjatessaan kertoi miten matkamme etenisi. Keskityin enimmikseen ruohon naposteluun ja arvioimaan miltä se maistuu, mutta kuulin sanat Venäjä ja Suomi. Ei ole harmaita aavistustakaan, että mitä ne mahtaisivatkaan tarkoittaa, mutta ei se mitään. Olen onnellinen heinäni kanssa ja odotan milloin olen kotona. Mietin vaikka ja mitä matkan aikana, esimerkiksi mitä kuulemani sanat tarkoittivat ja miksi Jennyllä on niin paljon kaikkea kamaa. Mietin myös, että miksi lankesin vanhaan jekkuun. En uskaltanut tulla kuljetusautoon, olin viimeksi kulkenut näin isolla autolla, suorastaan rekalla, silloin joskus pienenä. En uskaltanut kiivetä yksin näin ylös. Ramppi näytti jyrkältä ja tila pimeältä. Mutta sitten näin valopilkun pimeydessä; maukkaan, vihreän, makean, ei kuivan vaan juuri sopivan, ruohotupsun. Se on Akilleen kantapääni. En voinut vastustaa houkutusta. Havahdun kun liike pysähtyy. Varmaankin jaloittelu tauko. Valo sokaisee hetkeksi silmäni kun ramppi lasketaan alas. Ensimmäisenä näen iloisen Jennyn. Hän ottaa minut pois rekasta ja saan jalotella matkan jälkeen. "Olemme puolivälissä matkaa Andromeda", Jenny hihkaisee minulle iloisesti. Minulle tuo on ihan siansaksaa joten vain hirnaisen lempeästi. Kävelemme hetken kunnes minut lastataan takaisin rekkaan.

Pienen ikkunan valo himmenee. Tällä kertaa se ei ole sen takia, että pöly peittäisi sen, vaan aurinko laskee. Tietysti se samalla tarkoittaa minulle, että voimavarani laskee ja väsymys ottaa kehostani vallan. Jalat alkavat tuntua heikoilta. Tiedän, että minun pitää vielä jaksaa hetki ja hetken jaksoinkin. Hetki tarkoittaa kaikille eri asiaa. Entisille omistajilleni hetki tarkoitti paria päivää, Jennylle hetki tarkoittaa selkeästi paria minuuttia. En ole varma mitä se itselleni tarkoittaa, ehkä en usko aikaan. Sitä ei näe, ei kuule, mutta sen tuntee. Hetki on minulle enemmänkin tunnetta. Joskus hetki on ruokaa edeltävä aika, joskus taas hirveä piina sidottuna kiinni polttavan auringon alle. Syvälliset mietteeni pysähtyvät rekan pysähtyessä. Kuulen oven pamahduksen. Jenny astui ulos. Kuulen hänen askeleensa. Hän huutaa jotain. Kuulen toisen ihmisen askeleet. Kuulen kun lastaussilta avataan. Näen Jennyn ja jonkun toisen kaksijalkaisen. Jenny alkoi puhumana omaa kieltään toisen kasijalkaisen kanssa, sitten hän katsoi minuun ja sanoi "Tervetuloa Suomeen Andromeda! Otetaampas sut alas sieltä niin pääset nukkumaan omaan uuteen kotiisi". En tajunnut, mutten välittänyt, vaan keskityin hamuamaan herkkuja Jennyn taskusta. Olin muuten ihan liian korkealla. Hyi. Maahan oli matkaa ainakin muutama kilometri. Kaukana lastaussillan toisessa päässä häämötti jotain. Siristin silmäni ja hyppäsin tuntemattomaan. Todellisuudessa siinä kävi niin, että hyppäsin suurella loikalla lastaussillalta alas, Jenny kaatui sekä toinen kaksijalkainen ja pääsin vapaaksi. Se ei ollut suunnitelmani, vapaaksi pääsy, vaan se, että noudan palkkioni. Ei Jennyltä vaan siltä hänen lajitoveriltaan putosi ruohotupsu maahan, jonka noukin ja maiskutin tyytyväisenä. Jenny nousi maasta, otti minut kiinni ja lähdimme kävelemään talliin. Ulkona oli jo aika hämärää, joten en jäänyt tarkastelemaan suotta tallin ulkokuorta. Muut hevoset nukkuivat jo kun astelin talliin. Osa nousi ja tervehti, osa nukkui sikeästi. Käytävän kivet olivat puhtaat, seinät vaaleat ja puiset, eivät likaiset. Oikeastaan likaa ei näkynyt missään mitä ehdin tarkastella. Tallissa tuoksui puu ja heinä, nam heinä. Mutta siis minun karsinani oli kiva kulmakarsina toisen käytävän päässä, aivan ovien vieressä. Kahdella seinällä oli ikkunat ulos, mutta sille seinälle josta minun olisi pitänyt nähdä lajitoverini oli laitettu jokin kangas. Näin vaan vastapäätä olevan ruskean suuren hevosen. Ihan mälsää. Mutta kai sillekkin oli joki tarkoitus. Karsinan pohjalla oli paksu pehmeä kerros purua ja Jenny antoi minulle ison keon heinää. Join uudesta hienosta laittomasta juoma-automaatista. Vesi oli kristallin kirkasta ja hyvää, tarpeeksi kylmää, muttei liian. Jenny toivotti hyvät yöt ja minä jäin mutustaa heinää. Kun olin pimeässä tallissa aikani syönyt kellahdin karsinan pohjalle nukkumaan. Jalat eivät jaksaneet kannatella enempää ja vaivuin tyytyväisenä unten maille. Huomenna on aika tutkia uutta kotia tarkemmin.
kuva lainattu netistä.

---

Muuten, sain uuden ulkoasun vihdoinkin ja se nyt pysyy koko kevään ja kesän! Mitä mieltä ootte siitä?

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

#182: Ryskyn kanssa tunnilla

Eilen oli kiva päivä, aurinko paistoi aina oikealla hetkellä ja oli hyvä tunti. Oli kivaa pitkästä aikaa päästä tunnille ja varsinkin Ryskyllä. Nyt kerron teille tarkasti mun eilisestä tallipäivästä.

söpö hamppa ♥️
Lähdin kotoa 14.10, 15 minuuttia jäljessä aikataulustani. Menin skoballa, joten matkaan meni 20 minuuttia, olin tallilla puolelta. Vein kamat talliin, otin Ryskyn kamat siihen karsinan reunalle ennen kuin menin hakemaan Ryskyä tarhasta. Ajatus oli olla kolmelta Ryskyn selässä, että sitten ehtii hyvin verkata ennen tuntia. Meillä oli siis puoli neljästä neljään tunti, ennen sitä oli itsenäinen alkuverkka. Mentiin Ryskyn kanssa toiselle (sille kauemmalle) kentälle verkkaamaan, koska sillä lähemmällä kentällä oli jo tunti alkanut. Oltiin siellä siis 15.10, nyt vaan 10 minuuttia jäljessä aikataulustani. Mutta 20 minuuttia riitti hyvin hepan verkkaamiseen.

Kun oltiin kävelty alkukäynnit, otin ohjat tuntumalle ja aloitin käynnissä volteilla ja pysähdyksillä molempiin suuntiin. Otin vähän pohkeenväistöjä ennen kun jatkoin käynti-ravi siirtymisillä. Otin muutan kierroksen ravia per suunta ennen kun otin vielä laukat. Rysky oli vähän tahmea ravissa oikeaan kierrokseen, vasempaan kierrokseen ravi eteni paremmin. Siirryin keskiympyrälle ja nostin ensin vasemman laukan, se nousi helpommin kuin oikea. Rysky oli energinen, mutta se oli hyvä juttu, on helpompaa hidastaa kuin ratsastaa eteen. Oikeaan kierrokseen oli vaikeuksia nostaa laukkaa, mutta kun sain sen nousemaan laukka rullasi hyvin. Laukkojen jälkeen käveltiin hetki ennen kun oli aika vaihtaa kenttää ja mennä tunnille.
siellä me mennään
Saavuttiin kentälle. Keräsin ohjat ja ehdin siinä vielä ratsastaa voltin ja ottamaan pohkeenväistöä. Sitten ope pyysi siirtymään pääty-ympyrälle kentän etuosaan ja siinä molempiin suuntiin oli tehtävänä saada Ryskyn käyntiä aktiivisemmaksi. Kun käynti alkoi olla hyvää, oli ravin vuoro. Mentiin molempiin suuntiin ravia siinä pääty-ympyrällä ja sitäkin koitettiin saada aktiivisemmaksi. Kun ravi alkoi näyttää hyvältä, siirryin kevyessä ravissa tekemään kahdeksikkoa, jonka tarkoituksena oli taivuttaa Ryskyä. Seuraavaksi jatkettiin kahdeksikkoa, mutta harjoitusravissa. Kahdeksikolla huomasi huvin kun Rysky heitti lapaa, se teki sitä sillä kaarella joka on ns. oikeassa kierroksessa. Sain sitä ratsastettua vähäsen paremmaksi. Seuraavaksi oli laukan vuoro, mutta sitä ennen pidettiin hengähdystauko.

Aloitettiin vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä. Rysky oli aika tahmea, eikä laukannostosta tullut mitään, ei ravissa eikä käynnissä. Siispä ope otti apuvälineen, juoksutusraipan ja piti sitä vain kädessä, muuta ei tarvittu. Alkoi laukat nousemaan pienestä hipaisusta ja osa nostoista tuntui ilmavilta. Saatiin paljon hyviä nostoja, laukka rullasi hyvin. Reippaasta laukasta oli helppoa lähteä ottamaan kiinni. Laukattiin hetki vasempaan, sitten vaihdettiin ravin kautta suuntaa oikealle. Laukat nousi kuin ajatuksesta ja muutenkin laukkaa oli helppo ratsastaa kun se oli niin eteenpäinpyrkivää. Jatkettiin sitten suoraan uraa pitkin ja tehtiin ympyröitä satunnaisiin paikkoihin kun oli tarve. Mun pitää muistaa kaarteissa myödätä enemmän sisäohjalla, jään liian helposti vaan pitämään. Vaihdettiin ravin kautta suuntaa ja laukattiin uraa pitkin vielä vasempaan kierrokseen, joka meni hyvin.
Sain hyvin ratsastettua Ryskyä hieman maltillisempaan laukkaan kun oltiin laukkaa työstetty. Ope sanoi, että mun pitää ratsastaa enemmän laukkaa, koska se auttaa sitten työstämään ravia. Ja sen huomasinkin, ravissa saatiin laukan jälkeen hyviä pätkiä. Laukasta raviin siirtymät eivät kaikki olleet niin sujuvia, mutta kun siirryttiin ravin ja myötäsin sisäohjalla, niin saatiin hyvää pätkää.

Mentiin kävelee vielä loppukäynnit toiselle kentälle ennen kun mentiin talliin.


Kun päästiin talliin, otin Ryskyltä kamat pois, laitoin kuivausloimen ennen kun menin tekemään sille ruuan.  Ruoka oli turpoomassa, joten hoidin varusteet puhtaiksi ja kaappiin. Annoin Ryskylle ruuan, sitten otin siltä kuivatusloimen pois ja harjasin sen vielä ennen ulkoloimen laittoa. Tein Hampalle jo ruuan valmiiksi ja otin sen kamoja esille ennen Ryskyn viemistä ulos. Kun sain Ryskyn ulos oli Hampan vuoro. Laitoin sille suitset päähän tarhassa ja mentiin kävelemään kentälle viideksi minuutiksi. Sen jälkeen vaihdoin suitset riimuun ja oli 15minuutin jalan kylmäys. Kylmäyksen jälkeen pesin jalan vielä Hexosinillä (kirjoitetaankohan edes noin, heh) ja annoin ruuan. Samalla kun Hamppa söi laitoin sille pintelin takaisin ja kun se sai syötyä huuhtelin sen suun. Otettiin sen jälkeen suunnaksi harjauspuomi pihalla. Ulkona oli nätti ilma, joten oli hyvä irrottaa vähän karvaa siinä, Hampalla on nimittäin aika paksu talvikarva. Harjauksen jälkeen Hamppa pääsi takaisin tarhaan. Menin sisälle laittamaan Hampan harjat kaappiin ja suitset paikoilleen. Kun kaikki kamat oli paikoillaan otin omani ja lähdin kotiin päin. Silloin kello oli puoli seitsemän.

Sellainen tallipäivä tällä kertaa, oli kivaa! Muuten, paljastan teille, että ylihuomenna 1.5 blogi kokee muodonmuutoksen kesää kohti ja siinä samalla Andromeda pääsee vihdoinkin Suomeen, eli tarinan 6.luku ilmestyy!


perjantai 27. huhtikuuta 2018

#181: Ryskyn kanssa oltiin hurjia

Voi vitsit miten siistiä! Oltiin hurjia Ryskyn kanssa. Pääsin ratsastamaan sillä ilman satulaa ja hyvällä tavalla vähän jännitti, että lennänkö vai en. Oon huomannut itsessäni, että ajatus hevosen selästä tippumisessa alkaa hieman jännittää. Varsinkin kun viime kerralla tippuessani vietin seuraavan yöni Lohjalla päivystyksessä. Mutta siis ennen kun nousin Ryskyn selkään päätin, että tää menee hyvin ja mulla on hyvä tasapaino. Päätin luottaa tasapainooni ja jonkun laiseen vaistooni. En tippunut, joten voisin sanoa, että tavoite saavutettu. Oli ihan super hauskaa ja mukavaa vaihtelua. Olenhan aiemminkin jo maininnut, että istun hevosen selässä luontevammin ilman satulaa. Pystyn olla rennosti ja istun (mielestäni) suoremmassa ilman satulaa kuin satulalla. Oon niin iloinen Ryskystä, alkukäyntien aikana oli aikamoinen testaus; oltiin yksin kentällä ja kentän viereisessä metsässä näköetäisyydellä pomppi pupu edes takaisin. Ja vaikka tuuli ja se heilutteli oksia ynnä muuta, mutta Rysky ei välittänyt vaan meni nätisti. Mentiin käyntiä ja ravia, mutta eiköhän me vielä joskus kokeilla sitä laukkaakin ilman satulaa. Rysky liikkui tosi hyvin ja saatiin hyvin ravissa liikettä joka meni koko selän läpi. Ilman satulaa tuntee helposti sitten kun alkaa palaset loksahtamaan kohdalleen ja liike tulemaan selän läpi. Niin hieno heppa, ei voi vaan muuta sanoa. Vau.


Kun olin päässyt vanhalla luotettavalla tekniikallani Ryskyn selkään, niin käveltiin molempiin suuntiin alkukäynnit. Ja siinä kun käveltiin niin kuten aiemminkin mainitsin, niin nähtiin pupu. Rysky ei piitannut siitä yhtään, käyttäytyi tosi hyvin. Otin ohjat tuntumalle ja haettiin taas vähän nappuloita molemmissa suunnissa volttien ja pysähdysten avulla.

Pian jatkettiin tuttuun tapaan pohkeenväistöillä, ja aloitettiin oikeassa kierroksessa. Tehtiin väistöt molemmille pitkille sivuille, ensin väistettiin uran sisäpuolelta kohti uraa. Sitten väistettiin uralta pois kohti kentän keskustaa ja kolmannella kierroksella tehtiin siksak väistö eli ensin uralta pois ja sitten takaisin väistöä uralle. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin vasemmassa kierroksessa samaa samalla järjestyksellä.

Sitten oli aika testata seuraavaa askellajia eli ravia. Otettiin muutamia pätkiä molempiin suuntiin ravia. Ravi sujui ongelmitta, vähän oli aluksi tahmeaa, mutta sitten kun otettiin pohkeenväistöt mukaan ravi muuttui paremmaksi. Väistettiin ravissa molempiin suuntiin muutamat väistöt kohti uraa. Ei jääty tällä kertaa niitä hiomaan. Pidettiin hengähdystauko ja käveltiin muutama kierros pitkin ohjin ennen kun aloitettiin varsinainen työskentely alkuverkan jälkeen.


Otin ohjat tuntumalle ja jatkettiin työskentelyä. Otettiin pieni "lämppätehtävä" ennen päivän kunnon tehtävää eli ratsastettiin mahdollisimman teräviä kulmia. Ideana oli siis tehdä esim. kentän keskellä kulma oikealle tai vasemmalle käyttäen apuna takaosa käännösten apujen käyttöä ja pyrkiä ratsastamaan 90 asteen kulma. Otettiin suorilla kohdilla pysähdyksiä ja peruutuksia. Mentiin tätä vain käynnissä.

Sitten lähdettiin tekemään sitä kunnon tehtävää, jossa tarvittiin pysähdyksiä, hyviä kulmia ja taipuisuutta. Näytän teille ensin tälläiset kuvat, joten teidän on helpompi hahmottaa, että mistä on kyse.

vihreä viiva kuvissa ylhäällä on siis kentän takaosa, tässä on siis sama kenttä kahtena eri kuvana (a ja b) ja niissä molemmissa näkyy, että missä sijaitsee portti, eli se ehkä auttaa hahmottamaan.
Tultiin siis näinkin yksinkertaista tehtävää kuin tämä. Aloitettiin vasemmalta. Eli tultiin keskihalkaisijalle, voltti tulee siihen suuntaan mistä on tullut sisään, pysähdys ennen tai jälkeen voltin. Keskihalkaisijalta poistuttiin toiseen suuntaan kuin mistä oli tullut sisään. Kenttä A:ssa on kuvattu reitti kun tullaan vasemmasta kierroksesta sisään ja kenttä B:ssä on kuvattu reitti kun tullaan oikeasta kierroksesta sisään. Toivottavasti ei ole liian epäselvät kuvat, mutta yritin tehdä niistä mahdollisimman selkeät.. Tultiin kentän takaosasta kohti etuosaa.
  Kun oltiin tultu molemmista suunnista sisään muutaman kerran niin otettiin ravia mukaan. Tehtiin ihan satunnaisesti, eli esimerkiksi kentän A vihreän viivan reitti ravattiin, tehtiin pysähdys, voltti käynnissä ja pois keskihalkaisijalta käynnissä. Tehtiin myös niin että tultiin ravissa sisään, ravattiin voltti, sitten vasta seis ja käynnissä loppuun. Tehtiin alkuun ainakin niin, että tultiin sisään käynnissä, seis, voltti ja sitten vasta ravi ja ravissa pois keskihalkaisijalta. Tässähän on todella monia eri tapoja tulla tätä tehtävää ja niitä pystyy soveltamaan ja muokkaamaan hyvin. Muutamat voltit tehtiin nimittäin vasta-asetuksella. Ja siis tosiaankin, päädyissä käytettiin meidän teräviä kulmia hyödyksi, siksi tehtiin niitä ennen tätä tehtävää. Kun alkoi siirtymiset luonnistua sekä pysähdykset ja alkoi tuntua hyvältä, niin otettiin välikäynnit.

Kun saatiin hengähdys tauko päätökseen, otin ohjat ja siirryttiin vielä keskiympyrälle työstämään ravia molempiin suuntiin. Saatiin todella hyviä pätkiä ja pikkuhiljaa alkaa liike tulla selän läpi. Ravi oli rentoa ja joustavaa, mentiin myötä- tai vasta-asetuksessa. Edellinen tehtävä oli selkeästi auttanut, sekä pohkeenväistöt ja saatiin monta hyvää pätkää. Siitä se lähtee. Kun Rysky tuntui hyvältä molempiin suuntiin niin pidensin ravissa ohjaa, annoin sen venyttää siinä jo kaulaa. Siirsin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit. Ainoa miinus puoli oli tässä ilman satulaa ratsastuksessa se, että housut oli pikkasen karvaset tunnin ratsastuksen jälkeen. No, mutta se oli ihan odotettavissa näin keväällä karvanlähtö aikana.


Palataan vielä näin loppuun viikko taakse päin, kerroin siis blogin instagramissa (@virnesdoris) aikaisemmista ratsastuksista joita en tänne ole ehtinyt kertoa. Tosiaan, viime viikon torstaina 19.4 olin myös ratsastamassa Ryskyllä ja hoitamassa Hampan.

Ryskyn kanssa 19.4 keskityttiin pohkeenväistöihin ja hiottiin niitä käynnissä sekä ravissa. Silloinkin Rysky toimi hyvin ja ratsastukset onnistui. Ratsastuksen jälkeen kylmäsin Hampan jalan, ruokin sen ja harjasin sen, unohtamatta sitä, että annoin sille paljon rapsutuksia. Ihana pappa<3

Huomenna päästään Ryskyn kanssa open silmän alle, hänen saman jonka kanssa oltiin Hampankin kanssa tunnilla. Ja hoidan huomenna myös Hampan. Sunnuntaina saatte sitten postausta, että miten tallipäivä meni. Ehkä voisin kuvata huomenna instastoryyn jotain, joten pistäppä meidän instagram seuraukseen. Nyt hyvää yötä! :D

Tyytyväinen heppa tunnin jälkeen ♥️

Ihana söpö pikku Hamppa ♥️



maanantai 16. huhtikuuta 2018

#180: Ryskyllä ratsastamassa ja Hamppaa hoitamassa

Moi! Viimeviikolla torstaina (12.4) ja perjantaina (13.4) olin ratsastelemassa Ryskyllä. Lauantaina (14.4) kävin sitten hoitamassa Hampan. Oli ihanaa päästä jälleen Ryskyn kyytiin ja hoitaa Hamppaa. Tosiaan, mulla oli ollut 2 viikkoa taukoa ratsastuksesta, mutta huomaan itsessäni, että tälläiset pikku tauot tekevät hyvää. Kiinnitän enemmän huomiota muun muassa istuntaani ja perjantaina keskityinkin ratsastamaan vakaalla kädellä. Tein siis harjoitusta, joka vakauttaisi jälleen käteni. Sillä tyylillä, jolla silloin menen ei tarvitse mennä kaunaa, kunnes kädet tasoittuvat. Kun kädet on vakaammat, huomaa Ryskystäkin sen, että se pystyy hakeutumaan paremmin tuntumalle.

Torstai 12.4

Ryskyn kanssa sai edetä ihan rauhallisesti näin alkuun taas eli mentiin enimmikseen käyntiä. Ja musta oli kiva työstää käynti hyväksi. Kenttä oli sen verran märkä etuosasta, joten ravia mentiin kuivilla osilla eli enimmikseen toisella pitkällä sivulla ja kentän toisessa päädyssä. Ravia otettiin pätkittäin, tehtiin päätyyn isoa pääty-ympyrää ja muutenkin pyöristettiin pääty. Pitkällä sivulla keskityttiin suoruuteen. Ja siis ratsastin noin 40 minuuttia, josta ravia oli yhteensä noin 10-15 minuuttia eli mentiin ihan kevyesti.

Kun aloitettiin käynnissä hain nappuloita ja aloitettiin pysähdyksillä sekä volteilla ja ympyröillä. Kun oltiin hetki siinä niin pyöritty suuntaan ja toiseen, niin jatkettiin pohkeenväistöillä molempiin suuntiin. On niin ihanaa huomata ja jälleen todeta kuinka taitava hevonen Rysky oikeasti on, se toimii kuin ajatuksesta. Ryskyn kanssa voisi tehdä vaikka koko tunnin pohkeenväistöjä. Ne onnistuvat ravissakin ongelmitta, kun joskus olen kokeillut. Tehtiin muutamat sulkutaivutukset ihan kokeilu mielessä ja ei mitään ongelmaa niissä! Tosiaankin, ei tehty torstaina mitään ihmeellistä, pyörittiin kentällä, tehtiin pohkeenväistöjä ja ravailtiin välissä.  Rysky toimi hyvin!


Perjantai 13.4

Mentiin vielä rennosti kentällä noin 50minuttiia ja ravattiin tällä kertaa hieman enemmän kuin torstaina eli yhteensä 15-20minuuttia. Ennen raveja aloitettiin tuttuun tapaan käynnissä volteilla, ympyröillä ja pysähdyksillä ennen kun jumppailtiin pohkeenväistöillä. Kun saatiin mukavasti lämmiteltyä ja notkistettua niin otettiin ravia mukaan pätkissä. Vaikka olikin perjantai 13 ja vähän taisi joku mörkö näkyä puskassa, niin silti Rysky käyttäytyi hienosti.

Otettiin välissä käyntiin ennen kun alettiin ravaamaan enempää. Siirryin pääty-ympyrälle käynnissä ja siinä kokeiltiin sulku-, avo- ja vastataivutuksia. Itse olin vähän ruosteessa, mutta taisi silti mennä kuskin ohjeet perille ja saatiin hyviä pätkiä. Tehtiin molempiin suuntiin näitä eri taivutuksia ja Rysky toimi hyvin. Jatkettiin sitten ravissa, otettiin välikäynnit ja jatketiin vähän ravia. Otettiin sitten loppukäynnit ja lähdettiin talliin. Oli muuten ihanaa ratsastaa molempina päivinä auringonpaisteessa!

Lauantaina 14.4 kävin kävelyttämässä Hamppaa 5minuuttia, jonka jälkeen oli kylmäys. Hamppa sai rapsutuksia ja ruokaa siinä kylmäyksen ohessa. Äiti myös harjasi Hampan siinä samalla. Vaikka olikin pieniä mutkia matkassa niin Hamppa käyttäytyi tosi hienosti ja oli muutenkin vain niin ihana! Oon niin onnekas kun mulla on tuollaiset vuokrikset mitä Hamppa ja Rysky on!



Muuten, sen verran vielä, että tarinaan on tulossa heti jatkoa, kun saan vaan hyvän tekstin kirjoitettua. On nimittäin ollut vaikeuksia sen jatkon kirjoittamisessa, mutta pikku vikoja! :D

Nyt, nautitaan keväästä ja ihanasta auringon paisteesta! :)

lauantai 31. maaliskuuta 2018

#179: Kuulumisia

Moi! En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne. En tiedä miksi, mutta ehkei ole ollut mitään kirjoitettavaa tai kerrottavaa. Tosiaan voisi sanoa, että onni on kääntynyt. Tai se on ehkä vahva ilmaisu, haen sitä että kaikki ei ole ns normaalisti. Älkää saako väärää käsitystä, en ole lopettamassa Hampan tai Ryskyn vuokraamista tai mitään, mutta kun niillä molemmilla ei pääse ratsastamaan. Mutta se ei haittaa. Se ei haittaa siksi, koska ratsastus ole kaikki kaikessa. Tykkään muutenkin olla hevosten kanssa tekemissä kuin vaan selästä käsin. Niiden hoitaminen on myös ihan ihanaa.

Vanha kuva Hampasta :)
Rysky torstaina

Rysky torstaina

Tosiaan tällä hetkellä molemmat suokit on saikulla. Viime viikonloppuna pääsin mukaan kun mentiin Ryskyn kanssa klinikalle. Tän viikon torstaina kävin moikkaamassa sitä, harjasin sen ja kävelytin maastakäsin noin puoli tuntia. Voi olla, että ens viikolla sitä pääsee kävelyttää selästä käsin. Hamppa puolestaan lepäilee vielä enemmän paikoillaan ja aika näyttää miten sen kanssa edetään, enkä tänne sitä halua lähteä sen enempää avaamaan. On ihanaa kun näyttää siltä, että molemmat on tulossa kuntoon! :D
Ryskyn kanssa matkassa lauantaina.
"Ryskyä kävelyttämässä"
Pientä päivittelyä blogin instagramin (@virnesdoris) storysta torstailta.

Viimeviikolla ja tällä viikolla molempina keskiviikkoina olen ollut Vihdin Ratsutallilla ratsastelemassa, koska halusin taas päästä tunnille korjaamaan omia vikojani, näkemään kavereita ja en halunnut pitää ratsastuksesta taukoa. Vaikka eihän pari viikkoa oikeasti ole tauko. Olen silloin joskus joutunut pitämään 8 viikon tauon ratsastuksesta luun murtuman takia ja vieläpä kaksi kertaa. Onneksi niiden taukojen välissä oli jotain 2 tai 3 vuotta, en nyt muista enää tarkalleen milloin ekaa kertaa mursin ranteeni. Mutta siis molemmilla kerroilla menin Ellillä ja mentiin koulua. Molemmilla kerroilla meni hyvin!
   Voi muuten olla, etten nyt lähiviikkoina päivittele tänne niin paljoa. Aion keskittyä kouluun ja pyrin siinä ohessa urheilemaan mahdollisimman paljon ja tietysti talleilemaan! Ja ensi viikolla aion kirjoittaa tarinaan taas jatkoa! :)

Hyvää kevättä kaikille!


perjantai 16. maaliskuuta 2018

#178: LUKU 5: Taivaan porteilla

Aika lentää. Se on minullekin tuttu ilmaisu. Voin nimittäin samaistua siihen itsekin. Nyt on siis vuosi 2004. Olen täyttänyt juuri 6 vuotta. Tämän maan päällä olen elänyt 6 vuotta. Se on tuntunut ikuisuudelta. Varsinkin nyt, kun seison tämän polttavan auringon alla. Ilma tuntuu kuumemmalta kuin oma ruumiin lämpöni. Minut on sidottu, tiukalle. Ei vettä, ei ruokaa. Olen ollut näin jo tovin. Pian siirryn äitini luokse. Jalat ovat kuin huterat lahot kepit, jotka pettävät täysin minä hetkenä hyvänsä. En jaksa. Olen uupunut ja haluan vain... nukkua...

Nyt mietitte varmaankin, että miten päädyin tähän? Mennään pari päivää taaksepäin niin kerron. Juttu meni näin, että oli ihan täysin normaali elämäni kurja päivä. Sain aamulla sen pienen annoksen ruokaa ja vettä. Sitten kun olin syönyt ja juonut, tuli ihmisiä. Toinen oli se niin kutsuttu omistajani ja toinen taas joku ihan vieras. He ottivat kaverini viereisestä tarhasta ja lastasivat rekkaan. Tiesin, että se on menoa nyt. Vaikka suuri hermostuksen hirviö olikin juuri tulossa minusta ulos, päätin pysyä rauhallisena. Ei paniikkia. Toinen omistajistani, juuri vieläpä se painavampi, tuli luokseni satulan ja suitsien kanssa. Tiesin, että nyt alkaa työt epäsopivan satulan ja suitsien kanssa. Selässäni tuo satula oli ollut jo monta vuotta, jonka vuoksi selkääni sattui kovin. Kivut olivat hirveät ilman mitään painoa selässä, joten ne tuplaantuivat kun satula ja ratsastaja olivat selässäni. Sisäisellä hirviölläni oli tullut nyt mitta täyteen, joten kun toinen omistajani oli viskaamassa satulaa selkääni, ennakoin ja upotin hampaani hänen ihoonsa. Hän kiljui. Aistin hänen tuskansa. Siirsin oman tuskani häneen. En jäänyt kiinni häneen, kunhan vain muutaman sekunnin ajan annoin hampaideni tehdä tehtävänsä. Hän suuttui kovin, otti raippansa maasta ja alkoi lyömään minua kovempaa kuin koskaan ennen. Selkäsaunani jälkeen hän otti satulan maasta, otti satulahuovan pois ja viskasi satulan selkääni. Taholleen hän pisti sen liian taakse, jotta pystyi vetämään satulan alla olevat karvat vastakkaiseen suuntaan. Ennen kun hän kiristi mahavyön, hän nosti satulaa ja laittoi takiaisia selkäni ja satulan väliin. En uskaltanut laittaa vastaan. Olin shokissa, lihakseni värisivät, valkuaiseni loistivat ja hengitin tiheään tahtiin. Hän käveli pois luotani, mutta palasi pian takaisin. Huomasin, että hän oli käynyt vaihtamassa kuolaimen. Kuolaimessa oli piikkejä, ihan siinä kuolainosassa, joka tulee suuhuni. Hän laittoi suitset minulle ja sitten lähdimme kentälle. Minusta kenttä menisi hyvin tarhasta, jossa on niukasti ruohoa, sillä kenttä oli umpeenkasvanut. Ratsastajani kokosi esteitä kentälle. Ne olivat suuren kokoisia, enkä ikinä aiemmin ole hypännyt. Minua nimittäin liikutetaan se kerran viikossa ja minulla on vain maastoiltu. Talvisin minua ei liikuteta ollenkaan, eikä sateella.

Selässäni kipu oli sietämätöntä. Tunsin kun takiaiset syöpyvät ihooni. Selässäni oli liikaa painoa, jalkani tutisivat. Minut käskettiin heti laukkaan. Nostin kuuliaisesti laukan. Tunsin suussani veren maun. Kuolain oli selkeästi tehnyt hirveän haavan suuhuni. Ratsastajani repi suustani, pomppi selässäni, puristi jaloillaan. Tunsin kuinka kylkieni iho oli menossa rikki. Se varmaan johtui kannuksista. Olin nähnyt kun niitä kannuksia oltiin käytetty kauan sitten edellisessä kodissani. Ne olivat sellaiset cowboy-kannukset. Lännenhevosilla ratsastaessa ihmiset käyttivät niitä kannuksia. Mutta selkeästi hyvin vähän ja kevyesti, mitä silloin tarhastani varsana katselinkin. Mutta asiaan! Tunsin, kuinka suustani ja kyljistäni valui veri. Ratsastaja ohjasi minut kohti estettä. En tiennyt mitä tehdä, joten käytin kaiken minulla olevan voimani ja ponnistin. Hyppy lähti hyvin, ylitin ilmavaralla esteen....ja kaunis laskeutuminen. Se oli kivaa. Se oli ainoa valopilkku tässä onnettomassa elämässäni. Onnistuin jossain. Onnistuin myös tiputtamaan ratsastajani. Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja poistua kentältä. Kevyesti hyppäsin kentän aidan yli. Pakomatkani voi alkaa, tai niin ajattelin. Samalla sekunnilla kuului kova ääni ja välittömästi tunsin viiltävän kivun jalassani. Kaaduin saman tein. Edessäni seisoi toinen omistajani, hänellä oli kädessä joku erikoisen muotoinen asia, jolla hän oli satuttanut minua. Pääsin nousemaan ylös, kolmen jalan avulla ja hän otti satulan minulta pois. Talutti minut isompaan tarhaan, jossa ei ollut minkään laista suojaa auringolta. Hän sitoi minut kuolleeseen pieneen puuhun ja lähti. Jäin seisomaan siihen.

Kun olin tovin siinä puussa sidottuna seissyt, huomasin jotain. Ihmiset selkeästi kuskasivat tavaroitaan autoonsa. Ei kulunut kuin minuutti ja sen jälkeen vanha ränsistynyt talo sekä talli syttyivät punaiseen liekki mereen. Nyt olin onnellinen, että rakennukset olivat minusta kaukana. Ja he häipyivät. Jättivät minut tähän, puuhun kiinni sidottuna, ilman ruokaa ja vettä, yli 40॰C lämpöön aurinkoon ja vieläpä terävät piikki kuolaimet suussa.

Havahdun siihen, kun kuulen ääniä ympäriltäni. Yritän avata silmiäni, näkö on sumea. Erotan tusinan kaksijalkaisia, jotka hääräävät ympärilläni. Nostan päätä. Rakennukset ovat melkein tuhkaa. Vaikka tuli sammui ajat sitten, silti kaksijalkaiset suihkuttavat sinne vettä. Varmaan jokin hätätoimenpide tai varmistus. Nyt minua hoidetaan. Haavojani tutkitaan, kuolaimet otetaan pois suustani. Suutani huuhdellaan ja minua koitetaan juottaa. Saan ihanaa raikasta vettä. Eniten silti kiinnitin huomioni tyttöön. Hän on vierelläni ja silittää minua. Hänellä on pehmeä ääni ja hän näyttää lempeältä. Keskittymiseni häneen herpaantuu, kun jalkaani alkaa kirvellä suunnattomasti. Ihmiset ovat totisia, surullisia ja kauhuissaan. Kun minua ollaan paikattu ja hoivattu mielestäni tarpeeksi päätän nousta ylös. Ja hyvin seisoinkin ja kävelin. Ihmiset taluttivat minua kohti traileria. Ajattelin, että ei taas tätä. En halua kokea uudestaan mitään tällaista. Kunnes huomasin vihreää, mehukasta, makeaa, suussa sulavaa, ruohoa. Kipitin traileriin niin ripeästi kun vain pystyin ja voi, miten kaipasinkin tätä!

Lähdimme liikkeelle. Tämä matkustaminen ei enää hermostuttanut minua. Ei ollut huolen häiää, kun minulla oli heinäverkollinen täynnä hyvää heinää ja ruohoa. Liike pysähtyi. Emme ehtineet kulkea kauvaa. Minut otettiin trailerista ulos ja talutettiin välittömästi rakennukseen sisään. En edes ehtinyt tarkastella rakennusta sen paremmin, kun huomasin vain, että seinät olivat valkoiset ja katto punainen. Tämä ei näyttänyt tallilta. Kaikki oli puhdasta, ympärilläni oli ihme härveleitä ja jalkojeni alla kumimattoa. Ymmärsin pian, että jotain oli tapahtumassa. Minulle tehtäisiin jotain. Jalalleni todennäköisesti. En ehtinyt kauaa miettiä kunnes olin jo lääkkeiden vallassa. Sitten suljin silmäni. Ei tuntunut yöltä. Olin elossa, mutten tuntenut mitään. Mitä minulle ollaan tekemässä?

kuva lainattu netistä!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

#177: Opittiin jotain

Sunnuntaina 11.3 oltiin Hampan kanssa tunnilla. Nyt taas paljon viisaampina jatketaan! Eilen maanantaina 12.3 olin myös ratsastamassa Hampalla, tehtiin palauttavaa treeniä sunnuntain jäljiltä.


Sunnuntaina aloitettiin tekemällä 20 minuutin itsenäinen alkuverkka. Työstin Hamppaa ensin käynnissä ja sitten vähän ravissa ennen kun mentiin tunnille. Tunnin kesto oli siis 30 minuuttia, mutta se vähän meidän osalta venyi. Kun oltiin tosiaankin verkattu kauemmalla kentällä siirryttiin meidän vakio kentälle, joka kuvassakin näkyy. Kerroin opelle, että mikä meijän probleema on, eli se oikea kylki kaarevilla reiteillä.

Ensin sain näyttää molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa meidän menoa. Sitten siirryttiin työstämään pääty-ympyrälle oikeassa kierroksessa. Aloitettiin ravissa ja saatiin hyviä neuvoja. Mun pitää enemmän painaa kantapäätä alas, jotta pystyn alapohkeella tukemaan kylkeä paremmin. Oikeassa kierroksessa käytettiin paljon epäsuoraa ohjasotetta ja se toimi. Ravityöskentely poikkesi myös aiemmasta niin, että muistin hellittää ja pitää kädet vakaina. Ravissa alkuun tehtävänä oli asettaa Hamppaa ulos- ja sisään, jotta saataisiin se paremmin avuille ja taipuisemmaksi. Kun oltiin tovi siinä pääty-ympyrällä ravattu, tehty siirtymisiä ja niin edelleen, niin otettiin laukkaa. Laukassa tärkeää oli epäsuora ohjasote, asettaminen ulos- ja sisään ja se, että oma jalka pysyy alhaalla, jotta se voi tukea paremmin. Saatiin oikeessa kierroksessa tosi hyviä pätkiä laukassa! Kun oltiin laukattu, hengähdettiin ja käveltiin välikäynnit pitkin ohjin.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan. Ensin vähän työstettiin ravissa ja sitten aloitettiin yrittämään vasemman laukannostoa. Hamppa nostaa siis aina vastalaukan ja vaihtaa sen
vasemmaksi. Tehtiin vasempaan kierrokseen siis lähinnä vaan laukannostoja, koska vasemman laukan nostaminen oli vaikeaa eikä lähdetty vaihdon avulla sitä korjaamaan. Sain paljon vinkkejä miten se vasen laukka nousisi. Käynnissä ja ravissa siirreltiin ensin takapäätä sisään ja yritettiin siitä nostoa, tuli vastalaukka. Seuraavaksi yritettiin kääntää jyrkästi ja tehdä siitä laukannosto. Se oli vähän sellainen sama tekniikka kun esteen päällä johdetaan. Olin liian hidas itse apujen kanssa. Laukka olisi noussut vasemmaksi, jos olisin ollut nopeampi. Kerran se laukka nousikin vasemmalle, mutta lähes samantien Hamppa korjasi sen vastalaukaksi. Ongelmana myös oli, että Hamppa ei kuunnellut mun ulkojalkaa, joten siinä ympyrällä tein vähän väistöjä.

Loppuun tehtiin ravissa kahdeksikkoa muutama kierros ennen kun jäin kulmaan ympyrälle oikeassa kierroksessa. Siinä haettiin eteen-alas taipuisuutta ja mun piti harjotella sitä myötäämistä. Jään niin helposti vaan pitämään. Saatiin hyviä pätkiä ja saatiin korjattua Hampan oikeankyljen puskemisongelma.

Sain vinkiksi tehdä paljon pohkeenväistöjä, vasta- ja myötäasetuksia, takaosan liikuttelua ja epäsuoraa ohjasotetta. Mun pitää nyt muistaa alkaa myödätä enemmän ja painamaan kantapäätä alas, jalka pitkäksi. Vauhdin saan hidastumaan kun vaan muistan hidastaa reilusti kevennystä. Ollaan molemmat Hampan kanssa nyt kokemusta rikkaampia ja viisaampia.

Eilen kävin sunnuntain kovemman treenin jäljeltä tekemässä kevyen ja palauttavan treenin. Mentiin noin 30 minuuttia käyntiä ja ravia. Ensin käynnissä työstin molempiin suuntiin, sitten ravissa vasempaan kierrokseen keskiympyrällä. Välikäynnit, sitten suunnanmuutos oikealle. Ravissa keskiympyrällä myös tähän suuntaan työskentelyä. Ja nyt muistin myödätä! Sitten siirryin uralle ja uralla eteen-alas taivutusta/venytystä, liike takajaloista koko selän läpi. Sama juttu myös vasemmalle. Hamppa oli tosi rento ja sitten siirryttiinkin kävelemään loppukäynnit.


Hamppa on ollut nyt vaan niin ihanan ratsastaa, ens viikolla sitten jatketaan hänen kanssaan!  Torstaina pääsen myös ekaa kertaa Ryskyn kanssa tunnille, en malta oottaa!

torstai 8. maaliskuuta 2018

#176: Rentoa menoa ja himmailua

Maanantaina olin ratsastamassa Ryskyllä poikkeuksellisesti ja mentiin rennosti eteen-alas työskentelyä. Eilen jatkettiin Hampan kanssa ilman satulaa työskentelemistä ja päästiin työstämään lisää laukkaa! Hampan kanssa mennään sunnuntaina tunnille, tai ainakin yritetään. Ollaan oltu jo kaks kertaa menossa tunnille, mutta oon ollut kipee tai on ollut muuta menoa. Jospa nyt sitten päästäis tunnille. Silloin aion laittaa satulan ja katsotaan mitä eroa löytyy ilman satulaa ja satulalla menemisen välillä. Ryskyllä olen mennyt nyt kaksi kertaa estepenkillä ja siinä olen huomannut, että jalka pysyy hyvin  paikallaan kun on vaan tarpeeksi lyhyt jalustin. Maanantaina ei tainnut olla, sillä kevyessä ravissa sai kunnolla keskittyä pitämään jalan paikallaan.

c.Kaisa.N
Maanantaina liikkuttiin noin 45 minuuttia, ei tehty mitään ihmeellistä.
Aloitettiin käynnissä volteilla ja ympyröillä. Jatkettiin sitten kevyessä ravissa molempii  suuntiin tehden voltteja ja ympyröitä. Ympyröillä annoin alkuun edetä enemmän ja mentiin vähän pidemmällä ohjalla. Sitten taas työstettiin käynnissä ja harjoitusravissa. Harjoitusravissa tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ja Rysky asettui sekä taipui hyvin. Kun oltiin ravissa menty riittävästi ja rennosti, välillä lyhyemmässä muodossa, mutta enemmän kuiteskin rennossa pitkässä muodossa niin otettiin laukkaa.

Laukassa annoin edetä alkuun, itse olin pätkiä kevyessä istunnassa. Myötäsin paljon ohjilla ja mentiin pidemmässä muodossa. Kun molempiin suuntiin oltiin saatu laukat laukattua niin välikäynnit ennen kun otettiin rennot eteen-alas loppuravit. Rysky liikkui pätkittäin hyvin, mutta tuntui etenkin loppua kohden rennolta. Super hepsu!

c.Kaisa.N
Eilen Hamppa näytti jälleen osaamistaan kentällä, hänestä kuoriutui koulupolle, kun kaikki avut oli saatu läpi. Mentiin siis ilman satulaa ja 45 minuuttia suunnilleen.

Aloitettiin käynnissä molempiin suuntiin loivilla kaarilla, volteilla ja pysähdyksillä. Jarrut toimi ja molempiin suuntiin saatiin avut aika hyvin jo läpi. Jatkettiin pian ensin vasempaan kierrokseen kontrollitehtävällä. Kun heppa toimi, vaihettiin suuntaa ja sama juttu. Hamppa kuunteli tosi hyvin istuntaa ja saatiin monta hyvää pysähdystä. Ei tehty tällä kertaa kontrollitehtävää pitkään, koska Hamppa alkoi tuntua hyvältä ja kuuntelevaiselta nopeasti. Aloitettiin työstäminen ravissa ensin vasempaan kierrokseen. Hamppa liikkui hyvin, kun itse muistin tukea tarpeeksi ulkokylkeä eli sitä oikeaa kylkeä.

Vaihdettiin oikealle ja siihen suuntaan saikin tehdä ihan kunnolla töitä! Tehtiin käynti-ravisiirtymiä ravin lisäksi. En millään meinannut saada oikeaa kylkeä tuettua, mutta pätkittäin avut meni läpi ja saatiin ympyrällä hyviä pätkiä. Ja siis ravissa että laukassa ympyrät ja kaarevat reitit ovat vaikeita, suoraan menemisessä ei ole ongelmaa. Mutta myös kulmat on haasteellisia. Pikkuhiljaa saadaan oikeaakylkeä tuettua niin, että Hamppa pystyy ravaamaan ja laukkaamaan ns. suorempana ja itellekkin on siten helpompi istua selässä ja keskittyä muihin apuihin kun saa puskemisen pois. Nyt ollaan edistytty ihan huimasti! Koko ajan paranee paranemistaan! :D

Kun oltiin työstetty ravia molempiin suuntiin, palattiin kontrollitehtävän pariin, molemmissa suunnissa. Ja taas, kun tuntui, että meno on hanskassa ja heppa avuilla sekä molempien pohkeiden välissä, niin otettiin välikäynnit. Ja välikäyntien jälkeen laukat.


Poikkeuksellisesti aloitettiin laukka tällä kertaa vasemmasta kierroksesta. Vaikka vasemman laukannosto onkin vaikea ja usein nousee vastalaukka, niin silti siihen suuntaan on helpompi työstää. Hampan laukka on aika ripeää, joten vähän yritin saada sitä kontrolliin. Saatiin muutama hyvä pätkä laukassa ja koko ajan edistytään laukan suhteen. Videossa näkyy vasempaan kierrokseen ravia ja vauhdikasta laukkaa. / video (c)äiti


Kun oltiin vasempaan laukattu niin välikäynnit ennen oikeaa laukkaa. Tällä kertaa oikea laukka oli parempaa työstää, sain ratsastettua ravissa oikeankyljen ns.avuille, joten se auttoi selkeästi laukassa. Laukassa oik.kierrokseen puskeminen sisälle on voimakkaampaa kuin ravissa, mutta nyt kun pääsee työstämään sitä laukkaa ja voisi sanoa jopa että totutaan siihen, niin varmasti alkaa Hamppa suoristua. Silti, oon niin ylpee eilisestä oikeasta laukasta. Hamppa on vaan niin super! Videolla näkyy pätkiä oikeeseen kierrokseen ravista ja laukasta. Vielä on työstämistä, mutta kun saa avut läpi, niin toisesta kuoriutuu kouluponi ja kaikki tuntuu onnistuvan! / video (c)äiti

Käveltiin loppukäynnit ennen talliin menoa.

joku selitys taas meneillään XD

Tänään en käynytkään Ryskyllä, mutta ens viikolla sitten taas! Ja sunnuntaina tosiaan Hampan kanssa on suunnitelmissa mennä tunnille. Vähän jännittää, kun ei aiemmin olla oltu tunnilla, opettaja on vieras ja laitetaan satula. Mutta ollaan menossa sinne oppimaan ja on hyvä taas mennä satulalla niin saa omaa istuntaa taas hiottua kuntoon. Istun ihan vinksinvonksin tuolla hevosen selässä satulalla. Ilman satulaa siellä selässä istuminen on vaan jotenkin luontevampaa.

Tässä loppuviikosta tarinaan myös uutta lukua ja seuraavan viikon alussa kerron teille miten meni tunti! Nähdään taas!

Muuten, tykkäättekö itse mennä enemmän ilman satulaa vai satulalla?

lauantai 3. maaliskuuta 2018

#175: Super suokit!

Vitsit Rysky ja Hamppa molemmat on ollut tosi hyviä tällä viikolla! Tiistaina Hamppa oli super, josta aiemmin kerroinkin, torstaina Rysky oli myös ihan super ja eilen Hamppa oli jälleen ihan huippu super!! Eilen Hampasta kuoriutui kunnon kouluhevonen esille, mun hymy ylsi melkein korviin asti. Hamppa ei pitkään aikaan oo ollut noin hyvä ja laukassa se oli parempi kuin koskaan aiemmin! Tein päätöksen, että nyt meen Hampalla enemmän ilman satulaa, koska istun itse paremmin selässä ja itelle se on vaan luontevinta. Oon aina osannu ratsastaa paremmin ilman satulaa kuin satulalla. Jos silloin aikanaan Doriksen kanssa ois saanu vetää koulukisoja ilman satulaa, niin hepan liikkuminen ois ollu parempaa. Oon menny monilla eri hepoilla satulalla että ilman ja joka kerta kun oon jättänyt sen satulan talliin heppa muuttuu täysin ja oon silleen wou, osaan ratsastaa. Ja kelatkaa, mulle jäi lievä pelko pellolla menemisestä sen takia kun lensin ja ranne murtui, mutta nyt olin jopa ilman satulaa pellolla. Vaikka mentiinkin käyntiä, niin oli se silti jotain! Vielä kun on lunta jäljellä suunnitelmissa ois mennä Hampan kanssa pellolle ravailemaan. Pellolla laukkaaminen saa jäädä mun osalta seuraavaan talveen, musta on tullut sen verran nössö.

(c)Kaisa.N
Torstaina Ryskyn kanssa tehtiin jotain poikkeavaa, ennen kun alettiin työskentelemään kunnolla ja pikkutarkasti, niin otettiinkin kaikki askellajit läpi. Normaalisti etenemme silleen, että vedetään kunnon käyntityöskentely pohjalle, sen jälkeen jatketaan ravissa työskentelyä ja loppuun otetaan laukkaa. Huomasin eron, että laukkojen jälkeen käynnissä Rysky liikkui paremmin.

Ryskyllä oli ollut vapaata, mutta energiaa oli juuri sopivasti. Laukannostot tuntuivat ihan kunnon nostoilta, kun Rysky vähän hypähti ilmaan. Mutta kun oltiin kaikki askellajit käyty läpi, aloitettiin käynnissä pohkeenväistöillä vasemmassa kierroksessa. Tehtiin ensin uralle väistöt molemmille pitkillesivuille, sitten uralta pois ja kolmannella kierroksella uralta pois ja takaisin uralle. Siirryttiin raviin ja tehtiin ravissa alkuun uralle väistöjä. Tehtiin satunnaisesti uralle ja uralta pois väistöjä ravissa. Kun oltiin muutama kierros menty, niin otettiin lyhyille sivuille laukka pääty-ympyrät mukaan. Väistettiin uralle ravissa, sitten käännyttiin lyhyelle sivulle ja pääty-ympyrälle. Heti ympyrän alussa laukannnosto ja laukattiin vaan yksi ympyrä. Sit taas tuli seuraavalle pitkällesivulle uraa kohti väistöä ravissa ja pääty-ympyrä laukassa. Tehtiin näin neljä laukka ympyrää, kunnes vaihettiin suuntaa. Oikeelle otettiin ravissa muutamat väistöt ilman laukkoja, pian otettiin laukat mukaan.

Tämän jälkeen tehtiin edestakaisin kentän päästä päähän kolmikaarisia kiemurauria harjoitusravissa. Kun ne onnistui otettiin loppuravit ja -käynnit. Rysky liikkui hyvin, etenkin laukassa. Ravissa saatiin hyviä pätkiä ja parani loppua kohden koko ajan. :)


Voisin hehkuttaa maailman äärin, että miten hyvä Hamppa olikaan eilen!! Se oli vaan niin super! Ja tarkotanki sitä, se kulki peräänannossa hyvässä muodossa käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, kun sain ratsastettua sen avuille. Ei muuten edes oikeaan kierrokseen ravissa puskenut minnekään, vaan kulki nätisti! Tuli itelle sellane fiilis, että nyt taisin onnistua jossain! Hamppa oli kunnon koulupolle tehokkaalla moottorilla.

Mentiin ilman satulaa ja alkukäynnit pellolla. Pellolla saa mennä reunoja pitikin, ja koska pelto on iso, niin mentiin vaan jonkun matkaa enne kääntymistä takasin. No, vastaan tuli yksi tallin hepoista ja kun käännyttiin sitten sen perään ns.kotiin päin, niin Hamppaa sai pidellä ihan kunnolla. Hän olis halunnu ottaa kaverin kiinni. Pysyttiin käynnissä, mutta Hamppa steppaili ja kävi kierroksilla. Mentiin sitten kentälle ja aloitettiin käyntityöskentely. Pian jatkettiin ensin vasempaan kierrokseen meidän kontrollitehtävällä. Kun Hamppa tuntui hyvältä ja kuumuus, joka pellolla astui esille oli poissa vaihdettiin suuntaa oikealle. Ja taas kun Hamppa kuunteli mun istuntaa ja apuja, niin vaihdettiin suunta takaisin vasempaan.

Vasemmassa kierroksessa jatkettiin ravissa. Alkuun ympyröillä puski oikeaa kylkeä vähäsen ulos, mutta sen sai korjattua yllättävän helpolla tavalla; mun piti ajatella jalat pitkiksi kylkiä vasten ja se tuki riitti Hampan suoristamiseen. Ei tarvittu sen kummempaa. Kun vasempaan kierrokseen Hamppa kulki oikeinpäin hyvässä muodossa niin vaihdoin suuntaa oikeelle. Oikeeseen kierrokseen sai tehdä enemmän, mutta se tuki taas auttoi kun ajatteli jalat pitkiksi kylkiä vasten tukemaan ja suoristamaan heppaa. Jotain tapahtui, palaset loksahtivat kohdalleen ja Hamppa alkoi liikkua oikeinpäin hyvässä muodossa myös tähän oikeeseen kierrokseen, jossa on ollutkin se meidän suurin ongelma. Kun saatiin oikean kyljen ongelma kadoksiin, päätin että jospa kokeillaan nyt sitä laukkaakin kun tää heppa on niin hyvin avuilla.

Käveltiin välikäynnit ennen kun oikeessa kierroksessa nostettiin laukka. Nosto oli hyvä, uralla Hamppa oli suora ja ympyrällä ei puskenut niin paljoa sisään mitä aiemmin laukassa on puskenut. Laukka oli aika vauhdikasta, mutta sain sitä vähän otettua takaisinkin. Ei oikeeseen kierrokseen laukattu niin paljoa, koska tiesin, että vasempaan kierrokseen pystyy työstämään ns.helpommin Hamppaa. Vasemman laukan nosto on vaan paljon vaikeampi. Kun vaihdettiin vasempaan kierrokseen, niin nousi vastalaukka ja Hamppa lähti itse korjaamaan laukkaa vasemmaksi. Annoin Hampan tällä kertaa hoitaa homman, laukka vaihtuikin nopeasti, mutta Hampalla on tapana kiihdyttää vaihtaessaan laukkaa. Aattelin, että jos se nyt vetää pään alas tai pukkaa niin lennän sieltä selästä kuin leppäkeihäs. Oon kerran aiemmin laukannut Hampalla ilman satulaa ja vaan yhden pitkän sivun, joten vähän Hampan vauhti hirvitti, en oo ikinä aiemmin laukannut ilman satulaa niin kovaa. Apua toi kuulostaa siltä, että Hamppa kiitäsi kuin mikäkin, mutta siis kaikki hepat tässä 7 vuoden sisällä on ollut todella maltillisia ilman satulaa laukatessa sekä muutenkin.  Hamppa siis normaalisti laukkaa aika ripeää laukkaa, joten siihen olen tottunut. Keskiympyrällä kun oli laukkakin vaihtunut niin työstettiin laukkaa muutaman kierroksen verran. Vauhtia otettiin takaisin ja pätkittäin Hamppa liikkui hyvin. Ollaan niin vähän työstetty laukkaa, että laukan suhteen ollaan melkein lähtöruudussa. Mutta nyt kun saan Hampan ratsastettua kunnolla avuille ravissa, voidaan alkaa ottamaan laukkaakin enemmän mukaan työstettäväksi. Enkä tarkoita, että työstettäisiin monta kierrosta laukkaa, vaan paria hassua kierrosta keskiympyrällä laukkaa. Ja eilen oli se verran lämmin, että pystyi laukkaa ottamaan ilman, että se rasittaisi hepan keuhkoja.

Hampasta kuoriutui kunnon koulupolle, en malta oottaa että päästään jatkamaan. Hän on vaan niin super pappa!❤



Eilen tein myös tallilta my dayn, se on nähtävillä blogin omassa instagramissa @virnesdoris .Käykää tsekkaamassa!


perjantai 2. maaliskuuta 2018

#174: LUKU 4: Loputon painajainen alkaa

Rytinää ja ratinaa, maailma horjuu ja huojuu. Ympärilläni on pölyä, edessäni pahaa heinää ja ylläni pieni ikkuna, josta paistaa kuljetuskoppiin vähän valoa. Liike pysähtyy, vihdoinkin. En tiedä kuinka kauan matkustimme. Lastaussilta avattiin takanani ja sisään koppiin pääsi luonnon valoa. Silmiä kirveli hetken. Minut otettiin pois kopista ja katselin ympärilleni. Miksi tämä kaikki näyttää niin tutulta? Aivan, kuin olisin aiemmin nähnyt tämän kaiken. Silloin muistin ne kauhun hetket siinä pienessä loukossa äitini vierellä.

Edessäni kohosi talli, pienempi kuin edellinen kotini, mutta suurempi kuin se jossa synnyin. Se ei ollut minkään värinen, ei juurikaan minkäänlainen. Katto oli koottu metallisista pelleistä, joissa ei ollut mitään väriä. Tallin seinät muistuttivat enemmän vanhan ladon seiniä, niissä ei ollut väriä vaan ne olivat sään ja vuosien harmaannuttamat. Tallin vieressä oli pieni tarha, johon minut vietiin. Aidat olivat sen verran huonossa kunnossa, että oisin voinut helposti mennä niistä läpi. Päätin olla kiltti heppa ja pysyä aitojen sisäpuolella. Tarhasta jatkoin tallialueen tutkimista. Noin 10 metrin päässä tarhastani oli toinen tarha, jossa seisoi lajitoveri. Hän oli valkoinen, tai ainakin oli ollut valkoinen. Jalat olivat yltä päältä mudan kovettamat ja sade oli tehnyt kummastakin tarhasta ihan velliä. Voitte kuvitella paljonko tämän painoinen olento uppoaa sellaiseen liejuun.

Aika kului. Alkoi sataa kaatamalla. Minua ja kaveriani ei haettu sisälle eikä meille tuotu myöskään loimia. Sentään tarhan nurkassa oleva juoma ämpäri täyttyi. Odottelimme sateessa molemmat. Itse mietin milloinkohan ruoka mahtaa tulla. Nälkä oli kova. Tarkemmin kun aloin silmäilemään kaveriani hän oli aika hoikassa kunnossa, yhtä hoikassa kuin äitini silloin elämäni alkuaikoina. Alkoi hämärtää ja pian ulkona vallitsi pimeys. Ei ollut edes kuuta valaisemassa. Sentään sade oli lakannut. Odotin ja odotin. Odotin läpi yön. Mietin, että olenko nyt omillani? Jos olen, päätin kokeilla mennä huterasta aidasta läpi. En pimeässä huomannut ohutta narua, joka kulki ympäri aidan. Kävelin aitaa kohden ja kun melkein koskin sitä sain iskun. Se oli kivulias ja kulki läpi kehoni. Ei siis ollut tietä ulos. Aita oli liian korkea, jotta olisin voinut hypätä yli, vai oliko? Päätin jättää sen kokeilun valoisampaan aikaan.

Aikaa kului, oikeastaan vuosia. Olin tottunut tähän elämäntapaan, että sain kerran päivässä ruokaa, vettä oli aina jos satoi ja sisälle haettiin silloin tällöin. Kaverini kanssa olimme tutustuneet hyvin ja meistä oli tullut hyvät ystävät. Sain myös selville, että hän oli syntynyt vuonna 1998, samana kuin minäkin. Mutta eräänä päivänä tylsään arkeen tuli suuri mullistava muutos. Se muutos oli yksi elämäni kauheimmista.

Toinen ihmisistä (joita näemme kerran päivässä) saapui luoksemme ja hänellä oli jotain kädessään. Seurasin tarkasti hänen liikkeitään. Hän käveli kaverini luo, heitti satulan selkään ja pisti suitset päähän. Olin aiemmin nähnyt moiset varusteet aiemmassa kodissani. Hän talutti kaverini ulos ja nousi tämä selkään. Näin kimon silmistä, että häntä sattui. Kaveriani sattui enkä voinut tehdä asialle mitään. Ilmestyi toinen ihminen, hänellä oli myös satula ja suitset. Ihmiset huusivat toisilleen jotain. Hän tuli luokseni. Tältä tuntuu satula, painoa selässä. Painoa, jonka juuri jaksan kantaa. Suuhuni laitettiin jotain metallista, nämä kuuluivat niihin suitsiin. Olin ymmälläni. Nämä olivat minulle ihan uutta. Kuuluivatko niiden tuntua tältä? Rautakappaleet ovat terävät, ne pistävät, ne tuntuvat liian suurilta. Suitset päässäni ovat hyvin epämukavat, tuntuu, että kuolaimet valuisivat ulos suustani jos kaikki remmit eivät pitäisi suitsia kiinni päässäni. Satula tuntuu hyvin epämukavalta selkääni vasten. Sekään ei tunnu sopivalta. Lähden kävelemään ihmisen vieressä. Aikooko hän ratsastaa minulla? Olin aiemmin nähnyt kun lajitovereillani ratsastettiin ja äiti selittikin kaiken siitä, kuinka rauhassa edettiin ja valmistettiin hevosta koko ajan tulevaan tapahtumaan eli ratsastukseen. Minua alkoi pelottaa, ei se minun kohdalla tainnut mennä niin? En ehtinyt miettiä paljoa, kunnes tunsin selässäni painoa. Ihan liikaa. Lyyhistyn kohta maahan.

Seison jälleen tarhassani, tällä kertaa sidottuna aitaan kiinni. Mietin sitä, mitä tapahtui aiemmin tänään. Ratsastajani turhautui minuun nopeasti. Kävellessäni hän hytkyi selässäni, puristi jaloillaan ja repi suustani. En tiennyt yhtään mitä hän halusi. Näin kaverini juoksevan edelläni, sitä kai sanottiin raviksi. Sitten ratsastajani alkoi pamauttelemaan aivan täysiä jalkojaan kylkiäni vasten. Se sattui. En tiennyt mitä tehdä, joten päätin ottaa kaverini kiinni. Otin kaveristani mallia. Lähdin siis ravaamaan. Ratsastaja hytkyi selässäni paljon, aivan järkyttävän paljon. Minun onnekseni tunsin satulan valuvan vasemmalle kyljelleni ja ratsastaja olikin pian maassa. En ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa, joten otin kaverini esimerkkiä, jatkoin ravaamista. Toinen ratsastaja huomasi pian, että selässäni ei ollut ketään, joten hän pysäytti oman ratsunsa. Samoin pysähdyin minäkin. Silloin hän laskeutui selästä ja otti minut kiinni. Kun ratsastajani saapui luokseni, hän korjasi satulan suoraan ja otti raippansa esille. Toinen piti kiinni ja toinen löi. Löi niin kovaa kun vaan kädestä lähti. Minua rankaistiin, mutta mistä? Oliko minun vikani, että satula ei pysynyt selässäni? Varmaan. Nyt rankaisuni jatkuu. Olen kiinni aidassa, ilman ruokaa ja vettä. Kavioni ovat pitkät ja minun on vaikea kävellä. Ihmiset heittivät päälleni mutaa, olen siis yltä päältä mudassa. Kaverini saa ruokaa, meidän molempien annokset. En ymmärrä mistään mitään, olen hämmentynyt. Ensi kerralla aion karata, laukata tukka hulmuten, pukittaa, nousta takajaloilleni, jotain... Opin tänään, että elämä on kurjaa. Kotini on hirveä paikka. Se ei tunnu kodilta. Haluan täältä pois. Kuolen nälkään. Elinvoimani on laskussa. En saanut vielä tämän päivän ruokaani, enkä todennäköisesti tule saamaan. Suljen silmäni ja yritän saada nukuttua, haluan tämän painajaisen jo loppuvan. Silloin en tiennyt, että se on vasta alussa.

kuva lainattu netistä

tiistai 27. helmikuuta 2018

#173: Penkinlämmitin kunnossa

Hyrr! Nyt on ollut tosi kylmää, etenkin tänään! Tai oikeastaan tää -18℃ on kylmä verrattuna tähän nykyilmastoon, mutta verrattuna vaikka 10 vuotta sitten se oli ihan perus pakkanen. Ilmasto on lämmennyt sen verran, että -18℃ on kylmä, vaikka pukeutumiskysymyshän se on tuolla ulkona ollessa! Huomasin hyvin tänään miten jalat jäätyi kotiin kävellessä bussipysäkiltä, mutta tallilla ei jäätynyt ollenkaan kun laittoi 3 housut päällekkäin! Jos kerrospukeutuminen olisi harrastus, se olisi talvipakkasilla se lempijuttu. Mutta ei tullut kylmä kun meni ilman satulaa ja "penkinlämmitys" oli kunnossa! Näillä säillä suosin itse satulan jättämistä talliin. Oon nyt mennyt siis sunnuntaina (25.2) ja tänään ilman satula, rennosti ja rauhallisesti käyntiä ja ravia. Ollaan pysytty näissä Hampan rauhallisissa askellajeissa kylmyyden vuoksi (en halua hengästyttää heppaa kun on nyt niin kylmä) ja ihan itseni vuoksi, ettei tule jälkitauteja mun nuhasta ja yskästä (ne kummatkin kesti yli 2 viikkoa).


Hamppa oli ollut vähän menossa viimekerralla, joten sunnuntaina alusta asti laitoin Hampan malttamaan. Ja se tuotti tulosta! Ravissa on ollut vaikeuksia kaarevien teiden ratsastuksessa, sillä niissä Hamppa puskee oikeaa kylkeä molempiin suuntiin (vas. ulos, oik. sisään). Saatiin hieman sitä korjattua ja suoristettua, eron huomasi heti! :D

Alkukäyntien jälkeen aloitettiin ensin käynnissä kaksi kierrosta per suunta tekemään ympyröitä ja pysähdyksiä jokaiselle sivulle yksi. Pysähdys tehtiin ympyrän alkuun ja loppuun. Kun oltiin työstetty jarruja käynnissä niin jatkettiin meidän tutulla turvallisella kontrolli tehtävällä. Muistin virkistykseksi mitä "kontrolli tehtävä" tarkoittaa niin siis:

siinä havainnollistava kuva, pic collagen logo peittää yhden pysähdyksen :(

Tässä tehtävässä mennään siis pitkätsivut ravissa ja lyhyet käynnissä. Pitkänsivun alkuun ja loppuun tulee pysähdykset, samoin lyhyensivun puoleenväliin.
   Ensin mentiin tällä samalla kaavalla vasempaan kierrokseen niin monta kierrosta, että heppa kuunteli ja tuntui hyvältä. Sitten suunnanmuutos ja sama juttu toiseen suuntaan eli mentiin ihan fiiliksen pohjalta.

Alettiin ottamaan ravia mukaan ja Hamppa liikkui molempiin suuntiin hyvin ravissa, hieman kyllä reippaasti, mutta silti hyvässä tahdissa. Hamppa oli kyllä ihan super!

Unohdin muuten mainita, että alussa menin karvasatulalla, mutta hetken kun olin ottanut noita ravipätkiä otin karvasatulan pois, koska oli helpompaa mennä ihan ilman mitään (ja lämpimämpi).


Tänään oli kylmä sää, joten mentiin kevyesti. Käytiin maastossa ja toisella kentällä (tallilla on siis kaksi kenttää) kävelemässä alkukäynnit. Oisin jäänyt sinne toiselle kentälle, mutta sinne tuuli pelloilta sen verran, että päätin mennä tälle tallia lähempänä olevalle kentälle jossa yleensä olen. Kun oltiin kunnon alkukäynnit kävelty loimella, äiti otti loimen pois ja aloin työskentelemään käynnissä.

Käveltiin ihan muutama voltti ennen kun otettiin tuo kontrollitehtävä käyttöön. Hamppa oli tosi hyvä ratsastaa, pehmeä suustaan, malttoi ja kulki oikeinpäin. Koska Hamppa tuntui nii hyvältä niin jatkettiin samantien vasempaan kierrokseen ravissa. Tehtiin voltteja ja ympyröitä, Hamppa ei puskenut oikeaa kylkeään melkeimpä ollenkaan vasempaan. Oikeaan huomasi selkeämmin, mutta suoralla sekä tosi isoilla ja loivilla ympyröillä liikkui hyvin! Kerran otti ravissa sellaset lähöt, että oli mielenkiintoista yrittää ilman satulaa siellä selässä istua! Muuten kulki maltillisesti ja oli tänään taas vaan niin hyvä! Jeejee, super pappa! ❤



Hamppa ilmaisee selkeästi oman mielipiteensä yli -15℃ pakkasiin.
Mutta mitä mieltä te olette, ovatko kovat pakkaset teidän mielestä kivoja?

torstai 22. helmikuuta 2018

#172: Takaisin satulaan

Nyt alankin olla jo sen verran terve, että pääsee takaisin tallille. Eilen ja tänään oon ollut ratsastamassa ja viikonloppuna menen myös. Mulla oli siis lähes 2vko taukoa tallilta ja on ollut tylsää! Tänne blogin puolellekin saa taas vähän ratsastus- ja tallipostausta ettei ihan mee tarinaksi. Eilen Hampan kanssa oli vähän nappulat hukassa, samoin tänään Ryskyn kanssa.

(c)äiti
 Eilen Hampan kanssa haettiin takas vähän sitä tuntumaa ja mentiin rauhallisesti, ihan oman kunnon takia. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin molempiin suuntiin volteilla ja pysähdyksillä. Käynnissä Hamppa liikkui alusta alkaen hyvin. Ravin kanssa oli vähän ongelmia ja keskityttiin työstämään vasempaan kierrokseen ravissa. Ennen ravia keskiympyrällä työstettiin takaosaa, siirtelin sitä ulos ja sisään. Mentiin keskiympyrällä molempiin suuntiin ennen kunnon ravissa työstämistä.

Ravissa saatiin vasempaan kierrokseen hyviä pätkiä, mutta vähän oli kiireinen heppa. Keskityttiin saamaan ravin tahtia maltillisemmaks. Välillä siirryttiin keskiympyrältä pois uralle ja välillä vaihettiin suuntaa ja ravattiin hetki oikeelle. Kun vasemmassa kierroksessa Hamppa malttoi niin vaihdettiin suuntaa ja uralla tehtiin siirtymisiä oikeessa kierroksessa. Siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä raviin sujui hyvin. Tehtiin alkuun niin, että ravattiin pitkät sivut ja käveltiin lyhyet sivut. Kun Hamppa malttoi ja alkoi kulkea hyvin, mentiin myös lyhyet sivut ravissa ja pelkät kulmat käynnissä. Tästä taas on hyvä jatkaa Hampan kanssa! :)


Tänään Kaisa oli kuvaamassa kun menin Ryskyllä ja tuli tosi paljon ihania kuvia!!

Kun oltiin Ryskyn kanssa alkukäynnit kävelty niin aloitettiin työskentely käynnissä. Tehtiin voltteja, pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä. Rysky teki pohkeenväistöt hyvin! Kun oltiin vähän lämpätty käynnissä siirryttiin kevyeen raviin. Ravattiin ympyröitä molempiin suuntiin. Välissä otettiin käynnissä muutamat pohkeenväistöt.


oon ilme-ratsastaja XD




Oltiin ravattu molempiin suuntiin ja vähän lämpätty, niin jatkettiin harjoitusravissa kolmikaarisilla kiemuraurilla kentän päästä päähän. Rysky taipui hyvin, vähän nojasi sisälle, mutta se oli ihan mun oma vika kun istuin niin vinossa. Ympyrällä ratsastaessa yritin jälleen miettiä mun omaa suoruutta Ryskyn selässä ja taas huomasi miten paljon se heppaa auttaa kun kuski istuu suorassa (tai suoremmassa).





Jatkettiin vielä kevyessä ravissa ja käveltiinkin välissä ennen kun otettiin laukat. Tänään oli hieman ongelmia laukannostoissa, mutta sitten kun laukka nousi niin wou! Ryskyn laukka on kyllä oikeesti ihan mieletön! Alkuun mentiin aika isoa laukkaa yhteen suuntaan keskiympyrällä, sitten ravin kautta suunnanmuutos ja toiseen suuntaan myös isoa laukkaa. Sitten istuin tiiviimmin ja otettiin laukkaa vähän takasin ja maltillisemmaks. Ravin kautta suunnanmuutos ja taas toiseen suuntaan laukkaa, mutta nyt mentiin maltillista ja rauhallista laukkaa. Oikeesti, tolla hepalla on ihan uskomaton laukka!









Ravattiin loppuravit ennen kun käveltiin vielä loppukäynnit. Vähän oli hakemista meijän meno, mutta saatiin hyviä pätkiä, etenkin laukassa! Mun pitäis tsempata mun istuntaan ja käsien asentoon, sillä huomaan heti eron kun muistan pitää volteilla ja ympyröillä ulkokäden sään yläpuolella ja sisäkäden asettamassa, mutta lähellä ulkokättä. Kädet ja istunta on ne mihin pitää nyt panostaa. Tästä jatketaan ja suunta on vaan ylöspäin!




Kaikki kuvat (C)Kaisa, kiitos!❤