tiistai 27. helmikuuta 2018

#173: Penkinlämmitin kunnossa

Hyrr! Nyt on ollut tosi kylmää, etenkin tänään! Tai oikeastaan tää -18℃ on kylmä verrattuna tähän nykyilmastoon, mutta verrattuna vaikka 10 vuotta sitten se oli ihan perus pakkanen. Ilmasto on lämmennyt sen verran, että -18℃ on kylmä, vaikka pukeutumiskysymyshän se on tuolla ulkona ollessa! Huomasin hyvin tänään miten jalat jäätyi kotiin kävellessä bussipysäkiltä, mutta tallilla ei jäätynyt ollenkaan kun laittoi 3 housut päällekkäin! Jos kerrospukeutuminen olisi harrastus, se olisi talvipakkasilla se lempijuttu. Mutta ei tullut kylmä kun meni ilman satulaa ja "penkinlämmitys" oli kunnossa! Näillä säillä suosin itse satulan jättämistä talliin. Oon nyt mennyt siis sunnuntaina (25.2) ja tänään ilman satula, rennosti ja rauhallisesti käyntiä ja ravia. Ollaan pysytty näissä Hampan rauhallisissa askellajeissa kylmyyden vuoksi (en halua hengästyttää heppaa kun on nyt niin kylmä) ja ihan itseni vuoksi, ettei tule jälkitauteja mun nuhasta ja yskästä (ne kummatkin kesti yli 2 viikkoa).


Hamppa oli ollut vähän menossa viimekerralla, joten sunnuntaina alusta asti laitoin Hampan malttamaan. Ja se tuotti tulosta! Ravissa on ollut vaikeuksia kaarevien teiden ratsastuksessa, sillä niissä Hamppa puskee oikeaa kylkeä molempiin suuntiin (vas. ulos, oik. sisään). Saatiin hieman sitä korjattua ja suoristettua, eron huomasi heti! :D

Alkukäyntien jälkeen aloitettiin ensin käynnissä kaksi kierrosta per suunta tekemään ympyröitä ja pysähdyksiä jokaiselle sivulle yksi. Pysähdys tehtiin ympyrän alkuun ja loppuun. Kun oltiin työstetty jarruja käynnissä niin jatkettiin meidän tutulla turvallisella kontrolli tehtävällä. Muistin virkistykseksi mitä "kontrolli tehtävä" tarkoittaa niin siis:

siinä havainnollistava kuva, pic collagen logo peittää yhden pysähdyksen :(

Tässä tehtävässä mennään siis pitkätsivut ravissa ja lyhyet käynnissä. Pitkänsivun alkuun ja loppuun tulee pysähdykset, samoin lyhyensivun puoleenväliin.
   Ensin mentiin tällä samalla kaavalla vasempaan kierrokseen niin monta kierrosta, että heppa kuunteli ja tuntui hyvältä. Sitten suunnanmuutos ja sama juttu toiseen suuntaan eli mentiin ihan fiiliksen pohjalta.

Alettiin ottamaan ravia mukaan ja Hamppa liikkui molempiin suuntiin hyvin ravissa, hieman kyllä reippaasti, mutta silti hyvässä tahdissa. Hamppa oli kyllä ihan super!

Unohdin muuten mainita, että alussa menin karvasatulalla, mutta hetken kun olin ottanut noita ravipätkiä otin karvasatulan pois, koska oli helpompaa mennä ihan ilman mitään (ja lämpimämpi).


Tänään oli kylmä sää, joten mentiin kevyesti. Käytiin maastossa ja toisella kentällä (tallilla on siis kaksi kenttää) kävelemässä alkukäynnit. Oisin jäänyt sinne toiselle kentälle, mutta sinne tuuli pelloilta sen verran, että päätin mennä tälle tallia lähempänä olevalle kentälle jossa yleensä olen. Kun oltiin kunnon alkukäynnit kävelty loimella, äiti otti loimen pois ja aloin työskentelemään käynnissä.

Käveltiin ihan muutama voltti ennen kun otettiin tuo kontrollitehtävä käyttöön. Hamppa oli tosi hyvä ratsastaa, pehmeä suustaan, malttoi ja kulki oikeinpäin. Koska Hamppa tuntui nii hyvältä niin jatkettiin samantien vasempaan kierrokseen ravissa. Tehtiin voltteja ja ympyröitä, Hamppa ei puskenut oikeaa kylkeään melkeimpä ollenkaan vasempaan. Oikeaan huomasi selkeämmin, mutta suoralla sekä tosi isoilla ja loivilla ympyröillä liikkui hyvin! Kerran otti ravissa sellaset lähöt, että oli mielenkiintoista yrittää ilman satulaa siellä selässä istua! Muuten kulki maltillisesti ja oli tänään taas vaan niin hyvä! Jeejee, super pappa! ❤



Hamppa ilmaisee selkeästi oman mielipiteensä yli -15℃ pakkasiin.
Mutta mitä mieltä te olette, ovatko kovat pakkaset teidän mielestä kivoja?

torstai 22. helmikuuta 2018

#172: Takaisin satulaan

Nyt alankin olla jo sen verran terve, että pääsee takaisin tallille. Eilen ja tänään oon ollut ratsastamassa ja viikonloppuna menen myös. Mulla oli siis lähes 2vko taukoa tallilta ja on ollut tylsää! Tänne blogin puolellekin saa taas vähän ratsastus- ja tallipostausta ettei ihan mee tarinaksi. Eilen Hampan kanssa oli vähän nappulat hukassa, samoin tänään Ryskyn kanssa.

(c)äiti
 Eilen Hampan kanssa haettiin takas vähän sitä tuntumaa ja mentiin rauhallisesti, ihan oman kunnon takia. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin molempiin suuntiin volteilla ja pysähdyksillä. Käynnissä Hamppa liikkui alusta alkaen hyvin. Ravin kanssa oli vähän ongelmia ja keskityttiin työstämään vasempaan kierrokseen ravissa. Ennen ravia keskiympyrällä työstettiin takaosaa, siirtelin sitä ulos ja sisään. Mentiin keskiympyrällä molempiin suuntiin ennen kunnon ravissa työstämistä.

Ravissa saatiin vasempaan kierrokseen hyviä pätkiä, mutta vähän oli kiireinen heppa. Keskityttiin saamaan ravin tahtia maltillisemmaks. Välillä siirryttiin keskiympyrältä pois uralle ja välillä vaihettiin suuntaa ja ravattiin hetki oikeelle. Kun vasemmassa kierroksessa Hamppa malttoi niin vaihdettiin suuntaa ja uralla tehtiin siirtymisiä oikeessa kierroksessa. Siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä raviin sujui hyvin. Tehtiin alkuun niin, että ravattiin pitkät sivut ja käveltiin lyhyet sivut. Kun Hamppa malttoi ja alkoi kulkea hyvin, mentiin myös lyhyet sivut ravissa ja pelkät kulmat käynnissä. Tästä taas on hyvä jatkaa Hampan kanssa! :)


Tänään Kaisa oli kuvaamassa kun menin Ryskyllä ja tuli tosi paljon ihania kuvia!!

Kun oltiin Ryskyn kanssa alkukäynnit kävelty niin aloitettiin työskentely käynnissä. Tehtiin voltteja, pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä. Rysky teki pohkeenväistöt hyvin! Kun oltiin vähän lämpätty käynnissä siirryttiin kevyeen raviin. Ravattiin ympyröitä molempiin suuntiin. Välissä otettiin käynnissä muutamat pohkeenväistöt.


oon ilme-ratsastaja XD




Oltiin ravattu molempiin suuntiin ja vähän lämpätty, niin jatkettiin harjoitusravissa kolmikaarisilla kiemuraurilla kentän päästä päähän. Rysky taipui hyvin, vähän nojasi sisälle, mutta se oli ihan mun oma vika kun istuin niin vinossa. Ympyrällä ratsastaessa yritin jälleen miettiä mun omaa suoruutta Ryskyn selässä ja taas huomasi miten paljon se heppaa auttaa kun kuski istuu suorassa (tai suoremmassa).





Jatkettiin vielä kevyessä ravissa ja käveltiinkin välissä ennen kun otettiin laukat. Tänään oli hieman ongelmia laukannostoissa, mutta sitten kun laukka nousi niin wou! Ryskyn laukka on kyllä oikeesti ihan mieletön! Alkuun mentiin aika isoa laukkaa yhteen suuntaan keskiympyrällä, sitten ravin kautta suunnanmuutos ja toiseen suuntaan myös isoa laukkaa. Sitten istuin tiiviimmin ja otettiin laukkaa vähän takasin ja maltillisemmaks. Ravin kautta suunnanmuutos ja taas toiseen suuntaan laukkaa, mutta nyt mentiin maltillista ja rauhallista laukkaa. Oikeesti, tolla hepalla on ihan uskomaton laukka!









Ravattiin loppuravit ennen kun käveltiin vielä loppukäynnit. Vähän oli hakemista meijän meno, mutta saatiin hyviä pätkiä, etenkin laukassa! Mun pitäis tsempata mun istuntaan ja käsien asentoon, sillä huomaan heti eron kun muistan pitää volteilla ja ympyröillä ulkokäden sään yläpuolella ja sisäkäden asettamassa, mutta lähellä ulkokättä. Kädet ja istunta on ne mihin pitää nyt panostaa. Tästä jatketaan ja suunta on vaan ylöspäin!




Kaikki kuvat (C)Kaisa, kiitos!❤

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

#171: LUKU 3: Iloa ja surua kerrakseen

☆Tähtihevonen☆


Luku 3: Iloa ja surua kerrakseen


Tiedättekö sellaisen tunteen, tunteen jota on vaikea kuvailla, mutta yksinkertaisesti siinä tunteessa olette tulessa. Olette tulessa riemusta, ilosta ja onnesta, mutta samaan aikaan olette epävarmoja ja peloissaan. Tämä tunne valtasi minut, kun pääsimme ensimmäistä kertaa täällä ollessamme äitini kanssa ulos nauttimaan auringon paisteesta. Elimme heinäkuun puoltaväliä ja laitumet olivat täynnä vihreää ruohoa. Kun minut päästettiin irti, lähdin niin kovaa kuin kintuista pääsin juoksemaan ja villiämään pitkin laidunta. Pian väsähdin ja päätin mennä takaisin äitini vierelle nauttimaan ihanasta auringon paisteesta ja maukkaasta ruohosta. Mutta en tiennyt, että pian tämäkin ilo loppuisi.


kuva lainattu netistä
Aika kului. Ilmasto viileni ja yhtenä päivänä kun minut vietiin ulos, maa oli valkoinen. En tiennyt mitä se oli, mutta se oli hauskaa ja pehmeää. Paksut valkoiset pilvet peittivät taivaan ja luulin, että nyt tuli loppu. Yritin parhaani mukaan väistellä taivaasta tippuvia pilven palasia. Luulin, että taivas tippuu päällemme pikkuhiljaa. Tajusin, etten vaan pysty väistelemään niitä enää. Taivas leijailee alas kohti maata palasissa ja hitaasti. Äitini kertoi, ettei se ole taivas joka tippuu. Leijailevat, isot pyöreät pilven palat ovat jotain lumeksi kutsuttua ainetta. Lumihiutaleet eivät kuulemma vahingoita varsoja. Olin hetken hieman ymmälläni, sitten unohdin asian ja keskityin syömään heiniäni.

Tänään meidät haettiin aikaisin sisään. En tiennyt syytä siihen, mutta minulla oli vahva epäilys siitä, että taivas putoaa. No, oli miten oli, niin en vaivannut päätäni asialla ja kävin karsinan pohjalle nukkumaan äitini viereen. Nukuin sikeästi, kunnes maailma räjähti. Ulkoa kuului järkyttävä räjähdys ja ikkunastani näin kuinka taivas täyttyi väreistä. Värit katosivat taivaalta, mutta palasivat takaisin heti kun räjähti. Halusin vain pois, minua pelotti paljon. Kauhu valtasi minut, en pystynyt liikkumaan. Sydämeni hypähtäisi pian ulos rinnastani. En ollut ikinä nähnyt äitiäni tuollaisena miten nyt näin hänet. Hänen sieraimensa laajeni, silmien valkuaiset loistivat pimeydessä ja kuulin hänen sydämen tykytyksensä. Äiti steppaili ympäri karsinaa, hyppi kahdelle jalalle ja oli aivan vauhkona. Minä lyyhistyin nurkkaan, laitoin silmäni kiinni ja toivoin tämän painajaisen jo loppuvan. Kuulin korvissani äitini huudon, ja kyllä, hevoset voivat huutaa. Se ei ollut mitään lempeää hirnuntaa, pikemminkin avun huutoa. Sitten tapahtui jotain, äitini lyyhistyi maahan. Katsoin äitiäni silmiin, näin että hän rakastaa minua. Hän sulki silmänsä ja lopetti hengittämisen. Olin paniikissa. Mitä tapahtuu? Mitä nyt käy? Äiti, oletko elossa? Vai kuollut? Oletko oikeasti poistunut luotani?

Seuraava päivä oli hirveä. Äitini ei itse kävellyt pois, vaan hänet vietiin pois. Olin ymmälläni. Aivoni eivät olleet kanssani yhteistyössä. Oli vain tyhjää. Muuta en tuntenut. En välittänyt mistään mikä tapahtui ympärilläni. Ihmiset seisoivat karsinani edessä ja katselivat minua. En jaksanut välittää heistä. Seisoin pää nurkkaan käännettynä. Ei huvittanut syödä tai juoda. Minua ei huvittanut mikään. Sitten ihminen tuli luokseni, laittoi riimun päähäni ja pienen loimeni selkääni. Kävelimme ulos. Ulkona näin jälleen automašīnan. Kuva alkoi hahmottua mieleeni. Nostin päätäni riipuksista ja katselin ympärilleni. Kuljetuslaitteen vieressä seisoi tukeva, suuri mies. Oivalsin itse, että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun astun tästä tallista uloa. Joudun vaihtamaan kotia. Tällä kertaa ilman äitiäni. Ihmiset juttelevat jotain, en ymmärrä heidän kieltään. Vieressäni oleva nainen talutti minut viimekertaa pienempään kuljetus juttuun. Hän sitoi minut kiinni. Pian tuli pimeys. Pienestä ikkunasta paistoi vähän valoa. Heinä verkkopussissa oli kuivaa ja pahaa, se ei ollut samaa heinää mitä minä olen syönyt. Lähdimme liikkeelle ja matka alkoi kohti uutta kotia. Onko tämä loppuni, vai uusi alkuni?

kuva lainattu netistä

tiistai 13. helmikuuta 2018

#170: LUKU 2: Onko meitä muitakin?

☆ Tähtihevonen ☆


Luku 2: Onko meitä muitakin?

"Automašīna", se sana oli kantautunut korviini muutaman kerran. En tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta sitä sanaa nuo kaksijalkaiset oliot käyttivät. Huomasin myös, että missä yhteydessä he sitä käyttivät. He sanoivat jotain, missä oli juuri tuo sana ja osoittelivat edessäni kohoavaa isoa jotain asiaa. Se oli suuri, paljon suurempi kuin minä tai äitini tai nuo kaksijalkaiset. Niitä oli kaksi, toinen oli se suuri, mutta toinen oli pieni. Ne molemmat olivat elottomia ja niillä oli neljä pyöreää jalkaa. Olivatko ne kenties lajitovereita? Itseasiassa, eivät tainnut olla. Isommassa automašīnassa oli sisällä tila, kaksijalkaiset avasivat oven vetämällä sen alas ja ovesta paljastuikin joku silta. Se oli siis samaan aikaan ovi että silta, ihan kätevää. Silloin tajusin koko jutun, kuva alkoi hahmottua. Minun ja äitini piti mennä tuonne ylös. Ensin he ottivat minut ja minun piti kävellä tuonne. En suostunut, vaan laitoin täysillä vastaan kaikilla voimillani. Sitten he asettivat ansan. He testasivat minua ja tahdon voimaani. Nenän edessäni pidettiin suurta ruohotuppoa. Se oli vaan niin hyvää, joten seurasin ruohotuppoa, joka siirtyi kauemmas ja kauemmas. Aion ottaa sen kiinni. En nähnyt muuta kuin ihanan maukkaan ja mehevän ruohotupponi kaiken pimeyden keskellä. Ruohotupponi oli kuin kuu pimeällä taivaalla, näin vain sen, enkä mitään muuta. Ahneuteni oli sokaissut minut, sillä ruohotuppo oli mennyt suustani alas ja minulle valkeni eräs asia. Minut oli huijattu ruohotupon avulla tänne sisälle. Onneksi äitini oli vieressäni, niin minua ei jännittänyt paljoa. Silta muuttui oveksi ja tilassa, jossa olimme tuli pimeää. Pienistä ikkunoista tuli sentään vähän valoa, mutta päivänvalo oli tänään himmeä. Paksu pilvipeite nimittäin peitti auringon.

Luulin, että kuolisin. Olin varma, että nyt on loppu lähellä. Kuulin ympäriltäni murinaa, möykkäystä, pörinää. Ääntä oli vaikea kuvailla, mutta se täytti koko tilan. Apua, tunsin kun lähdimme liikkeelle. Mikä tämä juttu nyt oikeesti oli? Olin ihan ymmälläni ja äitini vain rouskutti tyytyväisenä heinää jostain pussista, jossa oli suuria reikiä. Pystyin onneksi rentouumaan hieman huomattuani minun nenän edessäni samanlaisen pussin mitä äidillänikin oli, mutta minulla oli heinän lisäsi myös ruohoa. Nam!

Liike pysähtyi, ovi vedettiin alas, äitini talutettiin ulos ja niin myös minutkin. Äitini käveli tyynesti siltaa pitkin alas, mutta minua pelotti. Laskeutuminen maanpinnalle oli riski, entä jos tipun täältä? Olin tosi korkealla. Hengitykseni tihentyi, sydämeni hyppäisi kohta rinnastani ulos, mutta sitten näin sen, ruohotupsun. Kaikki ympärilläni katosi. Oli jälleen minä ja ruohotupsu. Ruohotupsu oli karkaamassa luotani, joten päätin ottaa sen kiinni. Vihdoinkin se katosi alas suustani. Tajusin, että olin maassa, en kuollut ja nuo kaksijalkaiset olivat huijanneet minua taas. Silmäni tottuivat päivänvaloon. Missä ihmeessä oikein äitini kanssa olimme?

Edessäni kohosi suuri valkoinen talli, enkä ikinä ollut nähnyt mitään niin upeaa. Tallissa oli tummanpunainen katto ja puhtaita ikkunoita reunusti katon kanssa samanväriset karmit. Meidät äitini kanssa talutettiin etuoville. Ne olivat myös punaiset ja sopivat hyvin kattoon ja ikkunoiden karmeihin. Ovet avautuivat ja ensimmäinen ajatukseni oli, että olenko kuollut? Onko tämä se taivas? Olimme suurella ja valoisalla pääkäytävällä. Käytävän reunoilla oli paljon karsinoita, joista kurkki erilaisia ja erivärisiä olentoja. Ne näyttivät kaikki aika paljon äidiltä, olivatko ne lajitovereita? Onko meitä muitakin? Emmekö olleet ainoat hevoset maanpäällä?

Keskeltä käytävää lähti molemmin puolin toiset käytävät, toisin sanoen, jos ylhäältä päin olisi katsottu, käytävät muodostavat ison plus-merkin. Kävelimme eteenpäin, ohitimme muutaman karsinan ja jonkunlaisen pesupaikan. Vasemmalla puolellani ei ollut yhtään karsinoita, vaan pelkkää puista seinää, jossa oli muutama tummanruskea ovi. Pääkäytävältä meidät vietiin vasemman puoleiselle sivukäytävälle, jossa oli paljon lisää hevosia ja karsinoita. Sen käytävän alussa oli samalla tavalla kuin pääkäytävän alussa puinen seinä, jossa oli ovia ja vastakkaisella puolella pesupaikka. Käytävän päässä oli ovet ulos, jotka olivat nyt auki. Meidät talutettiin läheisimpään karsinaan, joka oli heti tummanruskeiden ovien vieressä.

Sivukäytävä näytti tältä! / kuva otettu netistä

Pääsimme äitini kanssa samaan karsinaan. Karsina oli suuri ja sen pohjalle oli levitetty ihan puhtaita puruja, vieläpä paksu kerros! Yhdessä nurkassa oli vesiautomaatti täynnä kristallinkirkasta vettä. Toisessa nurkassa oli ruokakuppi ja sen alla iso keko heinää. Äitini kävi ensiksi juomassa ja sitten hän alkoi rouskuttamaan heinää. Ajattelin, että no, mikäs tässä ja itsekkin menin ruokailemaan. En ollut pitkään aikaan saanut ihanaa lämmintä valkoista maitoa, joten nyt minäkin ruokailin kunnolla. Olimme molemmat väsyneitä, joten kävimme karsinan pohjalle nukkumaan. Tuntui, kuin olisin nukkunut pilven päällä. Karsinan pohja oli todella pehmeä ja se tuoksui puulta. Muutenkin tallissa oli hyvä tuoksu. Ummistin silmäni ja pian olinkin jo unten mailla.

Unessani olimme äitini kanssa siellä pienessä haisevassa tallissa. Katto romahti päällemme ja kaikkien vanhojen lautojen alta kohosimme ilmaan. Lähdimme laukkaamaan kovaa pilvien päällä, kunnes hiljensimme vauhtia. Edessämme kohosi valkoinen talli, jossa oli tummanpunainen katto, samanväriset karmit ympäröivät kirkkaan puhtaita ikkunoita ja samanväriset ovet aukesivat meille. Astelimme sisään talliin. Talli oli puhdas, siisti, hyvän tuoksuinen ja täynnä hevosia. Hevoset olivat iloisia ja heitä kiinnosti ketä olimme. Luoksemme saapui ihminen, se kaksijalkainen olento. Hänellä oli pehmeä ääni, pellavan vaaleat kiiltävät hiukset, jotka ylsivät lattiaan. Hänen taivaan siniset silmänsä katsoivat meitä. Hänellä oli valkoinen, pitkä mekko ja selässään suuret valkoiset siivet. Siivissä oli sadoittain eri kokoisia sulkia. Tyttö, hän oli suorastaan enkeli, ojensi minulle mehevän ruohotupsun ja äidilleni ison punaisen omenan. Enkeli ohjasi meidät karsinaamme, jossa saimme levätä pitkää matkaamme. Havahduin unestani ja avasin silmäni. Katselin ympärilleni. Tämä on totta. Olemme oikeasti täällä. Tämä oli meidän pelastuksemme.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

#169: Opetuksetta vai ilman?

Opetuksetta vai ilman? Molemmissa on hyvät että huonot puolensa ja tällä viikolla huomasin ne. Olin keskiviikkona siis Vihdin Ratsutallilla tunnilla, torstaina menin Hampan itsenäisesti ja Ryskyllä sitten tuli Ryskyn omistaja antamaan hyviä vinkkejä ja neuvoja. Tänään oli tarkoitus mennä Hampan kanssa tunnille ja en vaan malttanut oottaa sitä, mutta kävipä todella ihanasti. Vastustuskykyni petti ja nyt oon kotona kipeenä...

Keskiviikkona huomasin, että tavallaan se on tehnyt mulle hyvää, että oon saanut mennä itsenäisesti. Oon pystynyt keskittymään istuntaani, varsinkin kun on ollut viikkoja milloin on voinut mennä vain käyntiä tai vähän ravia. Suurimman eron huomaan käsissäni, enää ne ei ole alhaalla, vaan oon oppinut nostamaan ne ylemmäs ja pitämään ne siinä. Oon oppinut Ryskyn kautta, että miten hyödyllinen se istunta ihan oikeesti onkaan.

Torstaina, kun Ryskyn omistaja tuli katsomaan mun ja Ryskyn menoa ja antamaan vinkkejä sekä neuvoja, niin tajusin, että miten tärkeää opetus on. Varsinkin ns. uuden hevosen kanssa opetus on tärkeää. Sain monta hyvää vinkkiä, jotka ehiöttömästi aion pitää mielessä nyt ja jatkossa. Sain esimerkiksi käsieni suhteen neuvon. Ongelma käsieni kanssa on se, että pidän ne liian kaukana toisistaan. Ympyrällä ratsastaessa ilmeni muutama ongelma. Esimerkiksi ulkokäden paikka on sään yläpuolella ja sisäkäden paikka lähellä toista kättä. Istuntani ympyrällä kääntyy liikaa sisäänpäin ja sain hyvän vinkin, että miten tätä pystyy korjaamaan. Mun pitää ajatella, että käännän selän ympyrän keskustaa kohti, jolloin istuntani korjaantuu suoraksi. Vielä on paljon opittavaa, mutta jälleen kokemusta viisaampana!

vanhoja kuvia, ei ihan vielä oo t-paita kelejä / (C)Kaisa.N
Keskiviikkona 7.2 olin tunnilla Vrt:llä ja menin Ellillä. Meni ihan hyvin, sain jatkaa siitä mihin Ellin kanssa jäätiinkin. Elli meni hyvin käynnissä ja ravissa, laukassa oli aika paljon hakemista. Nyt kun oon oikeesti oppinut käyttämään istuntaani, niin pysähdykset oli helpompia ja siirtymiset. Siirtymisissä etenkin huomasin eron.

Käynnissä aloitettiin ympyröillä ja volteilla molempiin suuntiin. Sitten alettiin ottamaan siirtymiset mukaan ja ne tehtiin sillä idealla, että pienestä käynnistä pieneen raviin ja isosta käynnistä isoon raviin. Näin tehtiin muutamat siirtymiset ennen kuin jatkettiin molempiin suuntiin kevyessä ravissa.

Tunnilla tehtiin käynnissä ja ravissa sulkutaivutuksia, Elli teki ne hyvin! Käynnissä tehtiin keskiympyrällä molempiin suuntiin vastataivutuksia, josta nostettiin sitten suoraan laukka suoristuksen jälkeen. Tuli muutama hyvä laukannosto. Laukassa oli kyllä hakemista, mutta heti oli helpompi istua, kun anto vähän ohjaa lisää, jotta Ellin laukka eteni.

Oli kyllä kiva tunti ja Elli oli kans kiva. Ens kerralla josksus tulevaisuudessa on tästä jälleen hyvä jatkaa! Super heppa!

(C)Kaisa.N
H💙

Torstaina 8.2 oli kyllä aikamoinen urheilupäivä, jos niin voi sanoa. Koulussa oli yli tunti luistelua ja tuli luisteltua varamaan kilsa ellei enemmänkin ja vieläpä ihan kohtuuliseen vauhtiin. Jalat oli sen jälkeen ihan hapoilla. Oli siinä pari tuntia välissä ennen kun nousin Hampan selkään.

Hampan kanssa mentiin kentällä noin 45minuuttia. Ja oon niin ylpee papasta, se kulki tosi hyvin vasempaan kierrokseen ja oli muutenkin hyvä ratsastaa. Vaikka energiaa olikin, niin antoi silti ratsastaa. Aloitettiin käynnissä molempiin suuntiin tehden voltteja, ympyröitä ja pysähdyksiä. Pian jatkettiin sellaisella kontrollitehtävällä vasempaan kierrokseen. Siinä siis pitkän sivun alkuun ja loppuun tulee pysähdykset ja lyhyen sivun puoleen väliin tulee myös pysähdys. Pitkät sivut mennään ravissa ja lyhyet sivut käynnissä. Kun Hamppa tuntui kuuntelevan hyvin niin jatkettiin hetki kevyessä ravissa ja tehtiin jokaiselle sivulle ympyrä. Tehtiin hyvä siirtymä käyntiin ja vaihdettiin suuntaa oikeelle. Oikeessa kierroksessa tehtiin samaa, mutta ei jatkettu kevyessä ravissa ollenkaan. Kun Hamppa tuntui hyvältä oikeessa kierroksessa tässä tehtävässä, niin siirryttiin seuraavaan juttuun.

Mentiin keskiympyrälle, jossa molempiin suuntiin käynnissä siirtelin takaosaa vuoronperään sisään ja ulos. Sitten siirryin vasemmassa kierroksessa raviin ja ravissa siirtelin takaosaa sisälle ja ulos. Se selkeesti auttoi, sillä jotain tapahtui, Hamppa alkoi kulkemaan hyvässä muodossa oikein päin. Sen kanssa piti aatella toisella ympyrän puoliskolla takaosaa ulos ja toisella puoliskolla takaosaa sisälle. Vaihdettiin suuntaa oikealle ja siirsin Hampan raviin, mutta siitä ei hirveesti tullut mitään. Hamppa puski ympyrän sisälle aika palon, mutta saatiin muutama ihan hyvä pätkä, jossa Hamppa ei puskenut. Lähinnä mentiin ravia oik.kierrokseen sitten uralla. Otettiin loppuun ravia vielä vasempaan ja lopetettiin siihen kun Hamppa kulki niin hyvin. Super taitava pappa!! ❣


Hampan jälkeen menin Ryskyn ja Ryskyn omistaja tuli kattomaan meijän menoa sekä antamaan neuvoja ja vinkkejä. Sain hyviä vinkkejä (jotka kerroin aloituskappaleessa) liittyen istuntaani ratsastaessani ympyrällä.

Ryskyn kanssa mentiin kaikki askellajit läpi, eniten työstettiin ravia ja laukkaa. Meinas oma kunto loppuu kesken ja molemmille tuli kyllä ihan hiki. Työstettiin Ryskyä paljon ympyrällä, mutta uralla menin alkuun käyntityöskentelyt sekä ravien ja laukan välissä.

Alkuun tehtiin Ryskyn kanssa käynnissä voltteja ja ympyröitä sekä pysähdyksiä. Pian otettiin pohkeenväistöt mukaan ja raviin siirtymiset. Sitten siirryttiin pääty-ympyrälle työstämään ravia. Rysky oli alkuun tahmea, joten tein käyntiin siirtymisiä, mutta käveltiin n.4askelta ennen takaisin raviin siirtymistä. Rysky alkoi sitten olla vähän aktiivisempi. Pääty-ympyrällä pian aletiin tekee niin, että lyhyen sivun kohtaan tein pääty-ympyrän sisään 10m voltin. Näin tehtiin molempiin suuntiin. Kun ravissa oltiin jumpattu ympyrällä niin seuraavaksi harjoitusravissa tehtiin kolmikaarisia kiemurauria edestakaisin kentän päästä päähän. Rysky alkoi hetkittäin kulkemaan hyvin.

Siirryttiin takaisin pääty-ympyrälle ja jatkettiin laukassa. Tehtiin niin, että ympyrän toisella puoliskolla otettiin laukkaa vähän taksin ja toisella puoliskolla ratsastettiin eteen. Rysky toimi hyvin, mutta itte laukan takaisin ottamisessa unohdin aktivoida pohkeella, joten laukka tippui useesti raville. Rysky alkoi liikkua paremmin kun korjasin oman istunnan eli käänsin selkää vähän ympyrän keskustaan, jolloin istuntani suoristui. Eron huomasi selkeesti alkutuntiin ja lopputuntiin verrattuna. Kiitos vielä Ryskyn omistajalle avusta! Tuli jälleen koettua ahaa-elämyksiä. Huomaan, että itselleni tekee hyvää ratsastaa Ryskyllä, sillä oon oppinut sen kanssa ihan hirmusti uutta!


Mitä mieltä te ootte, tykkäättekö itse enemmän opetuksesta vai tykkäättekö ratsastaa ilman opetusta?

tiistai 6. helmikuuta 2018

#168: Tarina alkaa, esittely & LUKU 1

"Elämäni on ollut kuin esterata. On ollut pienempiä että suurempia esteitä, joita on tullut ylitettyä. Kaikesta olen yli päässyt. Välillä on puomit pudonnut ja esteet kolissut, mutta nyt olen päässyt esteratani päätökseen. Nyt saan rauhassa viettää eläkepäiviäni tällä vihreällä niityllä muiden hevosten kanssa.
 Elämäni ensimmäiset kuusi vuotta esteradallani puomit putoilivat ja olin lähellä kaatua lopullisesti maahan, josta en ikinä enää olisi noussut. Kunnes näin valon. Hän pelasti elämäni ja yhdessä saimme kurkottaa tähtiin."
 

Heips! Päätin, että nyt tulee blogiin jotain uutta ja se uusi juttu on se, että tulen julkaisemaan tänne heppatarinan! Juttu toimii niin, että kerran viikossa tulee yksi osa/luku. Tarina on täysin itse keksimäni, en ole matkinut muilta ja tarinan ideana on se, että se kokonaan kerrotaan hevosen näkökulmassa. Kerro teille siis tarinan, että miten ujosta pienestä kaltoin kohdellusta tammasta tulikin esteratojen tähti. Tän tekstin aloituskappaletta käytän tän tarinan kuvauksena ja nyt pääsemme tutustumaan lyhyesti päähenkilöihin ennen tarinan alkua.

Tarinan päähenkilöt ovat:
kuva lainattu netistä
Andromeda
-tamma
-nyt 20.v
-rodultaan trakehner
-synt. Latviassa


kuva lainattu netistä








Jenny, nyt 30.v




Keskeiset tapahtuma paikat sijaitsevat kaikki Euroopassa, eniten kuiteskin ollaan Latviassa ja Suomessa. Muita paikkoja, jotka tarinassa esiintyvät ovat Viro, Saksa, Italia ja Tanska.









Nyt kun päähenkilömme ovat tulleet tutuiksi niin voidaan pompata tarinan ensimmäisen osan pariin!

✰ Tähtihevonen ✰

LUKU 1: Pimeydestä valoon ja pimeyteen


Oli aivan hiljainen yö. Tuuli ei puhaltanut, oli aivan tyyntä. Vain kuu valaisi tallin pienestä ikkunasta sisään sen verran, mitä pölykerros antoi. Tunsin äitini sametin pehmeän kielen. Nousin ylös karsinan pohjalta. Jalkani tutisivat ja pian kupsahdin takaisin maahan. Äitini auttoi minut ylös ja pääsin maistamaan ruokaa, vihdoinkin. Tunsin kun lämmin maito virtasi alas suustani. Silmäni alkoivat tottua pimeyteen. Hahmotin pienen tallimme, ja kun sanon pieni, tarkoitin myös sitä. Talli ei ollut erityisen suuri, oli vain me, pieni ikkuna, neljä seinää, ovi, katto ja liikaa pölyä. Lattialle oli levitetty kauan sitten turvetta ja heinää, nyt se oli sellaista märän turpeen, homeisen heinän ja ulosteen sekoitusta. Siellä ei haissut hyvälle.  En pidemmin alkanut ajatella asiaa, tai kohtaloamme äitini kanssa tässä pienessä tallissa ennen kuin ummistin silmäni ja vaivuin unten maille.

Auringon pilkkeet osuivat ikävästi silmiini. Minun oli pakkoa avata ne ja taas olin siinä pienessä haisevassa tallissa. Äitini oli vierelläni. Hän oli kaunis ja tumma, lempeä ja huolehtivainen, mutta aika hoikassa kunnossa. Nousin huterien jalkojeni varaan ja aloin tutkia paikkaa enemmän. Yhdellä seinällä oli pieni pölyinen ikkuna ja toisella seinällä oli ovi. Seinät olivat puuta ja ne olivat huteran näköiset. Katto oli selkeästi taipunut sisään päin, olisi vain ajankysysmys milloin se romahtaisi niskaamme. Lattialla oli edelleen se sama paksu ja haiseva kerros ulostetta, heinää ja turvetta. Äitini nousi ylös ja sain elin voimaista ravintoani. Äidilläni tosin ei näkynyt ruokaa. Yhdessä nurkassa huomasin ruosteisen ämpäri, mutta se oli tyhjä. Lattialla oleva heinä ei kyllä ollut syömä kelpoista. Vaikka olinkin parituntinen pieni varsa, niin silti ymmärsin hyvin yhden asian, meidän pitää päästä täältä pois ja nopeasti ennen kuin kuihdumme olemattomiin.

Aikaa kului, en tiedä kuinka paljon, mutta silti se kului. Tuli pimeys, kuu ei ollut tällä kertaa valaisemassa. Satoi rankasti ja kattomme vuosi paljon. Sentään äiti sai vettä, mutta eihän tämä kivaa ollut. Olisi ollut yhden tekevää olla ulkona. Tuli jälleen päivä. Mutta tällä kertaa hämärä ja synkkä. Satoi lisää. Taivas itki. Sään puolesta se päivä ei ollut kyllä millään tasolla mukava tai edes siedettävä. Makasimme äitini kanssa haisevalla lattialla. Olimme molemmat likaisia. Näin äidistäni, että hänen elinvoimansa oli käymässä vähiin. Niin myös minunkin. Oliko tämä kohtalomme? Kuihtua kahdestaan vain pois? Maatua maan mullaksi, turpeeksi, jätteeksi, joksikin. En jaksanut pitää silmiäni auki, ne muurautuivat kiinni ja vaivuin uneen, tai sellaiseen tiedottomaan tilaan äitini viereen.

En tajunnut mistään mitään. Mikä se sellainen olento on, jolla on vain kaksi jalkaa? Niillä ei ole hienoa kiiltävää turkkia ja ne ääntelevät oudosti. Olin ymmälläni. Nousin ylös, mutta äitini ei noussut. Oliko äitini poissa? Eroammeko nyt? Minulle laitettiin päähän jotain epämukavaa. Minut siirrettiin ulos tallista ja ensimmäisen kerran näin päivän valon kunnolla. Sade oli lakannut. En voinut keskittyä mihinkään, en ilman äitiäni. Huoleni äidistäni oli kova. Näin oven aukosta sisälle sen verran, että nuo kaksi jalkaiset oliot pyörivät äitini ympärillä.

En tiedä mitä oli tapahtumassa. Seisoin yhden sellaisen kaksijalkaisen olion kanssa ulkona. Yritin rauhoittaa mieleni katselemalla ympärilleni. Jalkojeni alla oli jotain vihreää ja... maukasta. Kurotin kaulani uudelleen kohti maata ja nappasi toisen ruoho tupsun. Taivas oli harmaa. En nähnyt aurinkoa. Edessäni oli ränsistynyt tallimme ja sen ympärillä oli paljon kuolleita puita. Takanani oli joitain, en tiedä mitä, mutta jotain elottomia isoja asioita, joilla myös oli neljä jalkaa. Hetkeksi keskityin nauttimaan ruohotupsuista, kunnes huomasin äitini! Äitini käveli ulos tallista monen kaksijalkaisen kanssa! Hänellä oli päässään samanlainen kapistus mitä minullakin. Äiti oli juuri päässyt ovesta ulos valoon, kunnes kuului hirveä jysäys. Tuntui kuin maailma jalkojeni alla olisi romahtanut, mutta ainoa asia joka romahti oli tallimme. Pienen ränsistyneen tallin katto petti lopullisesti. Se oli vain se ajankysymys.
kuva lainattu netistä
Mitä piditte tästä alusta? Oliko ensimmäinen luku mielestäsi hyvä? Ens viikolla seuraa jatkoa!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

#167: Jarrut hukassa

Tällä viikolla Hampan kanssa on ollut jarrut hukassa ja ollaan menty vähän reippaasti. Keskiviikkona ja eilen lauantaina kun olen sillä mennyt niin ollaan keskitytty vähän purkamaan sitä energiaa, eli ei olla keskitytty tekemään mitään erikoisempia tehtäviä. Ryskyn kanssa ollaan otettu rauhallisesti, torstaina sen kanssa mentiin käyntiä ja ravia. Mutta oltiin eri kentällä kuin yleensä, niin näki muutaman mörön, silti säikähti vaan kerran. Pakkaset on tainnut lisätä vähän molempien heppojen energiatasoa (etenkin Hampan), mutta on se kiva että omalla moottorilla liikkuu! :D



ke 31.1 Hampalla

Aloitettiin käynnissä volteilla molempiin suuntiin ennen ravailua, mutta pien otettiinkin jo ravi mukaan. Ensin otettiin ravia vasempaan muutama kierros ja sitten oikeaan lisää kierroksia, jotta saatiin vähän puhtia pois. Ravattiin lähinnä uralla, koska siinä oli tasaisinta. Otettiin välikäynnit ennen kun siirryttiin seuraavaan juttuun.

Kun oltiin sitä puhtia saatu vähän pois niin siirryttiin työstämään käyntiä kolmikaarisella kiemurauralla. Ensin mentiin kaksi kertaa kolmikaarinen kiemuraura ilman kaarten sisään tehtyjä voltteja, jotta saatiin vähän hahmotusta reitistä. Sitten vielä 3 kertaa volteilla kaarien sisään. Hamppa malttoi, taipui, liikkui ja asettui hyvin. Käveltiin tässäkin välissä vähän välikäyntejä pitkin ohjin.

Lopuksi otettiin lisää ravia molempiin suuntiin ennen kun jäätiin kävelemään kunnon loppukäynnit. Vaikka Hampalla oli virtaa niin liikkui silti hyvin, varsinkin kun malttoi.

tässä teille vielä videota, joka on otettu lopusta. (C)äiti



1.2 Ryskyllä

Tosiaan, torstaina oltiin eri kentällä mitä normaalisti, joten nähtiin vähän mörköjä. Mutta silti käyttäytyi fiksusti, kerran säikähti vähän enemmän. Askellajeina oli käynti ja ravi. Rysky oli pirteä ja liikkui etenkin ravissa hyvin!

Aloitettiin käynnissä tekemään voltteja ja ympyröitä, joilla vähän asettelin ja taivuttelin Ryskyä. Tehtiin niitä molempiin suuntiin. Otettiin parin kierroksen jälkeen myös pohkeenväistöt mukaan ja Rysky väisti hyvin.

Seuraavaksi jatkettiin raviin siirtymillä vasemmassa kierroksessa. Pidennettiin siirtymiä koko ajan sen verran, että sitten ravattiinkin jo pitkät sivut. Vaihettiin suuntaa ja siirryttiin oikeassa kierroksessa ravaamaan keskiympyrällä ennen kun otettiin kunnon loppukäynnit. Rysky oli tosi hyvä ja liikkui etenkin ravissa hyvin!!

video otettu lopusta, (C) äiti


3.2 Hampalla

Hampalla oli paljon virtaa, joten pyrittiin vähentämään sitä. Alkuun käveltiin alkukäyntien jälkeen hetki ennen kun otettiin ravia. Ravi oli isoa, liidokasta ja aika eteenpäin pyrkivää. Selässä sai tehdä töitä, että ravia sai maltilliseksi. Ravailtiin ympyröitä molempiin suuntiin ennen kun aloitettiin käyntityöskentely.

Käynnissä oli aika malttamaton, mutta kun malttoi niin saatiin ihan  hyviäkin pätkiä. Tehtiin paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä. Otettiin kaikki askellajit ja voisi sanoa, että tällä kertaa liikkui käynnissä parhaiten. Mutta aina ei mene ruusuilla tanssiessa, tällä kertaa meni pikemminkin ruusuilla kiitäessä. Ens viikolla saadaan vähän jotain erilaista kun päästään tunnille opettajan silmän alle ratsastelemaan, can't wait!

tässä vielä videota (C)äiti, tästäkin huomaa miten paljon toinen olisi halunnut mennä. Video lopusta ja loppuraveista.